Jättimäiset kolot piirtyvät vuorenseinämään aamuauringossa Keski-Afganistanin Bamiyanissa. Näissä koloissa oli vielä 16 vuotta sitten harvinaiset Buddha-patsaat, jotka muistuttivat Afganistanin buddhalaisesta historiasta.
Kuuluisat patsaat olivat tunnettu maamerkki, joka herätti ääri-islamistisen Taleban-hallinnon raivon. Islamistit pitivät patsaita epäjumalina ja räjäyttivät ne. Tuho tapahtui vuonna 2001 vain muutamia kuukausia ennen kuin Yhdysvaltojen joukot hyökkäsivät Afganistaniin ja islamistivalta kaatui.
Nyt patsaiden juurella on rauhallista. Kivenheiton päässä Fatima, 21, on ollut jo pitkään hereillä lakaisemassa ja laittamassa aamiaista perheelleen.
Fatima asuu perheineen vuorenrinteen pimeässä luolassa. Munkit saapuivat luoliin aikoinaan meditoimaan. Nyt niistä on tullut koti Bamiyamiin vuoden 2001 jälkeen palanneille pakolaisille.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
Luolaan on rakennettu ovi ja sen eteen savesta risukattoinen keittiö. Talvet Bamiyanin ylängöllä ovat ankaria, eikä puulämmitteinen kamiina pidä koko asumusta lämpimänä.
Ulkokeittiöön sataa talvisin. Lämmityspuu on kallista, 10 000-15 000 afgaania eli noin 130-150 euroa kuormalta, eikä sellaiseen ole aina varaa. Kuorma riittää noin kuukauden tai pari.
"Talvisin emme voi mennä mihinkään. Kun sataa lunta, vuorilta tippuu kiviä. Luolassa on kylmä", kertoo vain 11-vuotiaana naimisiin mennyt Fatima, jolla on pelkkä etunimi.
Karuista olosuhteista huolimatta Bamiyan on yksi harvoista Afganistanin maakunnista, joissa voi vielä nähdä turisteja. Äärisunnilaisella Talebanilla on Afganistanissa hallussaan eniten alueita sitten vuoden 2001, mutta tänne islamisteilla ei ole asiaa.
Maakuntaa asuttavat vainottuun shiialaiseen vähemmistöön kuuluvat hazarat, joihin myös Fatiman perhe kuuluu. Tämä tekee Bamiyanista yhden Afganistanin turvallisimmista maakunnista.
Talebanin vallan alla hazarat lähtivät pakolaisiksi ja heitä tapettiin. Kun Taleban saapui Bamiyaniin vuonna 1998, Fatiman vanhemmat päättivät paeta Iraniin. Perhe palasi vuonna 2002.
"Ihmiset kokivat täällä paljon kurjuutta", Fatima sanoo.
Rajab, 45, joka käyttää vain yhtä nimeä, todisti Buddha-patsaiden tuhoamista vuonna 2001. Nykyään hän työskentelee raunioiden vartijana ja turistioppaana.
"Täällä ei käy niin paljon ulkomaalaisia, mutta silloin kun käy, suurin osa heistä on Japanista", Rajab sanoo leveä hymy naamallaan.
Rajabin mielestä patsaiden tuhoaminen oli väärin.
"Näin kaukaa, miten savu ja pöly nousivat", hän sanoo ja pudistelee päätään.
Nähtävyyksien ja maakunnan turvallisuustilanteen vuoksi turismia on pidetty mahdollisuutena nostaa Bamiyan köyhyydestä. Joka tapauksessa turistien määrä luultavasti vähenee, kun turvallisuustilanne heikkenee maakunnan rajoilla.
Bamiyaniin ei voi enää matkustaa maateitse, ja 200 dollarin lentoliput ovat liian kalliita suurimmalle osalle paikallisista.
Matkailusta saadut tulot ja kansainväliset avustusdollarit eivät ole tavoittaneet Fatiman kaltaisia. Bamiyanin kuvernöörin tiedottajan Abdurrahman Ahmadin mukaan suurin osa kansainvälisestä avusta on mennyt konfliktista kärsiviin maakuntiin.
"Myös edellisten hallintojen politiikka Keski-Afganistanin ihmisiä vastaan on yksi syy köyhyyteen."
Fatimalla on kaksi lasta: Maria, 3, ja Omid, 5. Fatiman mies on keikkatyöläinen ja viettää suurimman osan ajastaan Bamiyanin basaarissa odottamassa, että joku tulisi etsimään rakennustyöläistä. Siellä mies on nytkin.
"Jos mieheni löytää töitä, hän ansaitsee ehkä 300 afgaania päivässä [noin 4 euroa]."
Vuonna 2016 hazarat protestoivat Kabulissa uuden voimalinjan suunniteltua reittiä vastaan - sen oli määrä ohittaa energiaongelmista kärsivä Bamiyan. Isis iski keskelle mielenosoitusta ja tappoi ainakin 80 ihmistä.
Järjestö on nyt lisännyt iskujaan hazaroita kohtaan pääkaupungissa. Lokakuussa tuorein isku shiiamoskeijaan surmasi ainakin 60.
Köyhyydestä huolimatta hazarat saavat Bamiyanissa ainakin toistaiseksi nauttia rauhasta.
Pelko sodan saapumisesta Bamiyaniin on kuitenkin olemassa. Se kirvoittaa useissa katkeria muistoja 1990-luvusta.
Rajab joutui pakenemaan Talebania perheensä kanssa läheisille vuorille, missä hän vietti kaksi kuukautta asuen lumen alla. Talebanin edustaja teki kuitenkin Rajabille tarjouksen.
"Hän sanoi, että voisimme tulla takaisin kaupunkiin eivätkä he tekisi meille mitään, jos auttaisin heitä taistelemaan Shomalin tasangolla."
Rajab suostui, sillä hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Niin hän päätyi sotimaan Talebania vastustanutta Pohjoista liittoa vastaan Kabulin pohjoispuolella.
Sympatiaa Talebania kohtaan Rajabilla tai muilla bamiyanilaisilla ei ole.
"Turvajoukkomme yrittävät ylläpitää hyviä suhteita ihmisiin, jotta turvallisuus voitaisiin taata", Ahmadi sanoo.
Rajabin mukaan alueen turvallisuus johtuu bamiyanilaisten yhtenäisyydestä ja siitä, että ihmiset tekevät yhteistyötä poliisin kanssa. Jos alueelle tulee ulkopuolisia, heidän tekemisiään seurataan.
"Jos emme tekisi näin, Taleban tulisi takaisin", Rajab sanoo.
Keskipäivä alkaa lähestyä. Fatima ryhtyy valmistelemaan lounasta: perunoita ja kukkakaalia kuten yleensä. Liha on liian kallista.
Luolien vieressä Rajab ottaa kuvaa japanilaisista turisteista - kenties viimeisistä ennen kuin turistivirrat tyrehtyvät täysin maan ajautuessa syvemmälle kaaokseen.