"Moi", Safar Alizadeh, 29, huikkaa suomeksi ränsistyneen talon ovelta Afganistanin pääkaupungin Kabulin laidalla. Tie Alizadehin tädin talolle on niin kuoppainen, ettei sinne pääse autolla.
"Elämä on todella vaikeaa täällä. Tiedän, että henkeni on vaarassa. Afganistanilla ei ole tulevaisuutta", Alizadeh puuskahtaa.
Hän ei ole nukkunut kunnolla viime aikoina ja vilkuilee levottomasti ikkunasta ulos.
Alizadeh on yksi Suomessa kielteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista. Suomi tiukensi linjaansa toukokuussa 2016 päätöksissä, jotka koskevat Afganistanista, Irakista ja Somaliasta saapuneita turvapaikanhakijoita.
Enää turvapaikkaa ei voi saada pelkästään humanitaarisen suojelun perusteella. Lokakuun alussa Afganistan ja Suomi allekirjoittivat sopimuksen, jolla pyritään helpottamaan kielteisten turvapaikkapäätöksen saaneiden afganistanilaisten pakkopalautuksia.
Alizadeh aloitti vaarallisen matkan kohti Suomea vuoden 2015 kesällä. Alizadeh selvisi hengenvaarallisesta venematkasta Välimeren yli Kreikkaan Lesboksen saarelle ja päätyi lopulta Turkuun.
Tänä kesänä Alizadehin unelmat turvallisemmasta elämästä särkyivät. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut mies astui ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneeseen Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Palattuaan hän ehti olla Afganistanissa vain kolme päivää, kun itsemurhapommittaja iski hazara-vähemmistön mielenosoitukseen. Isku kauhistutti, sillä myös Alizadeh kuuluu syrjittyihin shiialaisiin hazaroihin kuin pommituksen uhrit.
Iskussa kuoli 81 ihmistä, ja ääri-islamistinen terrorijärjestö Isis ilmoittautui iskun tekijäksi.
Juuri tätä Alizadeh oli paennut.
Suomen linjauksen mukaan Afganistanin yleistilanne ei oikeuta turvapaikkaan automaattisesti, ja kielteisen päätöksen saaneet voidaan palauttaa maahan. On kuitenkin mahdollista, että ihminen on vaarassa joutua väkivallan uhriksi.
Tämä arvioidaan tapauskohtaisesti, sanoo Suomen maahanmuuttoviraston tulosalueen johtajan Juho Repo.
Maahanmuuttovirasto käyttää arviointinsa lähteenä muun muassa kansainvälisten järjestöjen raportteja. Revon mukaan konflikti ei ole tällä hetkellä yleisesti "äärimmäisen korkealla tasolla missään päin Afganistania".
Kriisejä arvioivan kansainvälisen järjestön International Crisis Groupin analyytikon Timor Sharanin arvio tilanteesta on toinen.
"Mielivaltainen väkivalta on saavuttanut äärimmäisen korkean tason kahden viime kuukauden aikana. 50 maakuntaa on hallituksen kontrollin ulkopuolella."
Taistelut Afganistanin turvallisuusjoukkojen ja islamistisen äärijärjestön Talebanin välillä ovat kiihtyneet entisestään kansainvälisten joukkojen aloitettua vetäytymisen maasta vuonna 2014.
Sharanin mukaan turvallisuustilanne on huonontunut koko maassa, eikä pääkaupunki Kabul ole poikkeus. Siviiliuhrien määrä on ollut tänä vuonna ennätyksellisen suuri. Isis on myös alkanut hyökätä siviilejä ja hallitusta vastaan Afganistanin itä- ja pohjoisosissa.
Alizadehin mielestä Suomen linjaus on väärä.
"Tämä on sataprosenttisesti väärin. Serkkuni ystävä kuoli pommi-iskussa. Ei täällä ole turvallista."
Vaikka Alizadeh päätyi Afganistaniin, hän on ollut suurimman osan elämästään käytännössä valtioton. Afganistanin eteläisessä maakunnassa Logarissa syntynyt Alizadeh varttui perheensä kanssa Iranissa paperittomana pakolaisena.
Noin kaksi vuotta sitten Iranin viranomaiset kuitenkin karkottivat Alizadehin yksin Afganistaniin, sillä hän jäi kiinni papereitta työskentelemisestä. Vanhalla kotiseudulla on vain vähän hazaroita, ja Alizadeh ajautui pian ongelmiin kotiseudullaan valtaa pitävien pataanien kanssa.
"Halusin mennä naimisiin erään pataanitytön kanssa, mutta hänen perheensä ei hyväksynyt minua. He uhkasivat tappaa minut."
Alizadehin mukaan hän kertoi tämän myös Suomen viranomaisille, mutta koska hänellä ei ollut henkilöllisyystodistusta, hänen tarinaansa ei voitu todentaa.
Kabuliin verrattuna Logarin turvallisuustilanne on moninkertaisesti huonompi. Siellä myös äärijärjestö Isis vainoaa hazaroita. Esimerkiksi viime vuonna 33 hazaraa tapettiin teloitustyyliin Kandaharista Kabuliin johtavalla tiellä.
Yleinen turvallisuustilanne ja Alizadehin henkilökohtaisten vihamiehien uhkailut pakottivat hänet lähtemään maasta.
Alizadehin mukaan ainoa syy oli kielteiseen turvapaikkapäätökseen oli henkilöllisyystietojen puuttuminen. Maahanmuuttovirasto ei kommentoi yksittäisiä tapauksia, joten kertomusta on mahdoton vahvistaa.
Valitus jäi, sillä Alizadeh ei keksinyt mitään keinoa saada henkilöllisyystodistusta Afganistanista.
Alizadeh sai kansainväliseltä maahanmuuttojärjestöltä IOM:ltä tuhat euroa avustusta paluumatkaan.
"Kabulissa ei ole tulevaisuutta minulle", Alizadeh sanoo.
Hänellä ei ole vakituista asuinpaikkaa pääkaupungissa. Hän on asunut muutaman päivän tätinsä luona, kunnes siirtyy kohta taas jonkun toisen nurkkiin.
Osasyynä on pelko siitä, että hänen vihamiehensä Logarista tulevat etsimään häntä Kabulista. Toisaalta Alizadeh ei myöskään halua kuormittaa sukulaisiaan ja ystäviään liiaksi.
"Matka Afganistanista Suomeen maksoi minulle noin 6 000 dollaria [5 384 euroa]. Osa rahoista oli itse tienaamiani Iranista, osa ystäviltä ja sukulaisilta lainattuja. Nyt olen heille velkaa."
Kun vuonna 2014 suurin osa kansainvälisistä joukoista lähti Afganistanista, seurasi 40 prosentin työttömyys. Sharanin mukaan ulkomaalaiset armeijan alihankkijat olivat yksi suurimmista työllistäjistä maassa.
Samalla turvallisuustilanteen huononeminen on karkottanut sijoittajia ja työllisyys on laskenut entisestään.
"Suurin osa [afgaanipakolaisista] on lähtenyt maasta koska epävarmuus ja toivottomuus maan tulevaisuudesta ovat nousseet", Sharan sanoo.
Palautukset eivät Sharanin mukaan perustu todelliseen tilanteeseen Afganistanissa. "EU on ottanut poliittisen kannan humanitääriseen kriisiin."
Alizadeh on yrittänyt etsiä töitä, mutta häntä ei ole onnistanut. Hän on elänyt pääosin IOM:n avustuksen turvin. Nyt nekin rahat uhkaavat loppua.
"Olen hukassa. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä", hän sanoo ja katsoo ulos tätinsä olohuoneen ikkunasta.
Kuukauden päästä Alizadeh ei enää vastaa puhelimeen. Hän kertoo lyhyesti Facebookin kautta päättäneensä ottaa riskin ja palata laittomasti Iraniin etsimään töitä. Sen koommin hänestä ei enää kuulu.