Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa siepattiin toukokuun 20. päivä ruotsalaiselle Operation Mercy -järjestölle työskennellyt suomalaisnainen. Tähän mennessä mikään ryhmä ei ole ainakaan julkisesti ilmoittautunut sieppauksen tekijäksi, vaikka Afganistanin sisäministeriön edustaja sanoi HS:lle kyseessä olevan terroristit.
Norjalainen valokuvaaja ja dokumentaristi Pål Refsdal tietää, millaista yksinäisen siepatun elämä on. Hänet siepattiin Afganistanissa vuonna 2009.
Refsdalin mielestä suomalaisen naisen sieppaus Kabulissa ei kuulosta rikollisjengin tekemältä, koska sieppauksen yhteydessä ammuttiin naisen saksalainen kollega ja katkaistiin afgaanivartijan kaula.
"Rikolliset eivät tekisi tällaista", hän sanoo.
"Varmasti Isis haluaisi tehdä jotain tällaista näyttääkseen, että he ovat läsnä. Mutta tämän lisäksi [Talebanin] Haqqani-verkosto on myös tehnyt joitain hyvin synkkiä asioita Kabulissa."
Refsdal tuntee Afganistanin terroristiryhmät hyvin. Hänet siepattiin, kun hän oli tekemässä Talebanista dokumenttia vaarallisessa Kunarin maakunnassa.
Refsdal loi pitkään kontakteja paikallisen toimittajan kautta, ja vihdoin tunnettu Taleban-komentaja suostui tuomaan hänet alueelle.
"Mutta yhtäkkiä lähellä tapahtui amerikkalaisten erikoisjoukkojen hyökkäys, ja komentaja sanoi, että minun täytyy mennä takaisin Kabuliin", Refsdal kertoo.
"Minun olisi pitänyt odottaa hänen puhelinsoittoaan."
Yllättäen eräs alempiarvoisista komentajista pyörsikin päätöksen ja sanoi, että Refsdal voisi tulla hänen alueelleen.
"Soitin hänelle parin viikon päästä - niin kuin oli sovittu - ja menin hänen alueelleen Asadabad-kaupungin lähellä", Refsdal kertoo.
"Sitten minut siepattiin. Se oli ollut hänen suunnitelmansa koko ajan."
Komentaja ja hänen taistelijansa olivat heti alkaneet syyttää Refsdalia vakoilusta.
"Talebanilla on säännöt siitä, mitä todisteita vakoojaa vastaan tarvitaan, jotta hänet voidaan tuomita. Pitää olla kaksi itsenäistä todistajaa, joita ei ole kidutettu tai sitten pitää löytyä vakoilulaitteita."
Refsdal alkoi väitellä komentajan kanssa säännöistä. "Sitten he alkoivat puhua rahasta."
"Ilmeisesti hän tarvitsi rahaa, koska hän halusi toisen vaimon", Refsdal kertoo hieman huvittuneena.
"Koko sieppaus oli tavallaan parodia ensin. Ensimmäisenä iltana minulle sanottiin, että he katkaisisivat kaulani ja kuvaisivat sen. Seuraavana aamuna sama henkilö tuli kysymään, voisinko järjestää hänelle viisumin Norjaan. He olivat vain idiootteja, jotka yrittivät ansaita rahaa."
Sieppaus sai kuitenkin pian vaarallisemman käänteen.
"Kun sana minusta levisi, al-Qaida ja jokin toinen al-Qaidalle läheinen ryhmä rajan toisella puolella Pakistanin heimoalueilla halusivat saada minut itselleen", Refsdal kertoo. "Al-Qaida halusi leikata pääni irti, ja toinen ryhmä halusi ostaa minut 50 000 dollarilla."
"Tämä on se ongelma, kun nämä jutut alkavat viedä aikaa. Sana leviää, ja ryhmä, jolla on panttivanki, ottaa yhteyttä vakavampiin toimijoihin."
"Yksi asia, jota pelkäsin koko ajan, oli itse asiassa pelastusyritys. Ne eivät aina suju kovin hyvin, varsinkaan Afganistanissa."
Moni siepattu on kuollut pieleen menneissä operaatioissa.
Refsdalin sieppaajat myös vaativat häntä kääntymään islamiin. "Näin teinkin heti toisena päivänä, mutta se ei oikeastaan muuttanut mitään."
Sieppaus kesti lopulta vain kuusi päivää. Sieppaajat vaativat puolen miljoonan dollarin eli noin 450 000 euron lunnaita, mutta Refsdal sai neuvoteltua summan vajaaseen 20 000 euroon.
"Halusin, että rahat siirrettäisiin Norjan lähetystön kautta. Vanhempani olivat valmiita maksamaan tämän summan", Refsdal sanoo.
Tästä alkoi poliittinen vääntö. Oslossa oli päätetty, ettei kukaan virkamies saisi koskea lunnasrahoihin.
Norjan lähetystö teki töitä paikallisten kanssa saadakseen Refsdalin vapaaksi. Kuudentena päivänä sieppaajat kertoivat Refsdalille, että hän on vapaa. Lopulta hänet luovutettiin kolmannen osapuolen kautta poliisille Asadabadissa. Refsdal jäi itse siihen käsitykseen, että kukaan ei lopulta maksanut sieppaajille mitään. Hän ei tarkenna, miten sieppaajat saatiin taivuteltua vapautukseen.
"[Sieppaajia] ei voi uuvuttaa vain odottamalla. Ollaan todella pulassa. Jos ryhmä onnistuu saamaan panttivangin Pakistanin puolelle" Refsdal sanoo.
"Jos sama tapahtuisi nyt uudestaan, toivoisin, että rahat vain maksettaisiin, jottei asian pitkittäminen muuttaisi tilannetta vaarallisemmaksi."
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.Talebanin sieppaama afgaanitoimittaja: "Sieppaukseen liittyi paljon psykologista kidutusta"
Yhdysvaltalaislehti Wall Street Journalin Kabulin-toimittaja Habib Khan Totakhil siepattiin vuonna 2009 Kunarin maakunnassa - aivan kuten Pål Refsdal. Tällöin hän ei vielä ollut amerikkalaislehden leivissä.
"Olin raportointimatkalla Kunarissa Itä-Afganistanissa. Taleban pysäytti meidät ja otti meidät panttivangeiksi."
Totakhilin lisäksi siepatuiksi joutuivat kameramies sekä brittiläiselle The Guardianille työskennellyt toimittaja.
"He sanoivat, että olemme vakoojia", Totakhil kertoo.
"Sieppaukseen liittyi paljon psykologista kidutusta. He eivät fyysisesti hakanneet meitä, mutta he sanoivat, että he katkaisisivat kaulamme ja että me emme ole toimittajia. Heidän mukaansa työskentelimme vääräuskoisille. Heiltä tuli paljon syytöksiä."
Toimittajia pidettiin panttivankeina yhdeksän päivän ajan. Totakhil tutustui sieppaajiinsa vankeutensa aikana.
Hänen mukaansa sieppaajat eivät olleet ideologisesti Talebanin linjoilla, vaikka he käytännössä kuuluivatkin ryhmään. "He olivat vain työttömiä rikollisia, jotka toimivat enemmän tai vähemmän yksin."
"Yhdellä ryhmän jäsenistä oli yksi veli Pakistanin puolisotilallisissa joukoissa ja toinen veli Afganistanin poliisissa, vaikka hän itse oli Talebanissa."
Alussa sieppaajat käyttäytyivät hyvin aggressiivisesti, mutta vapautuksen lähestyessä heistä tuli Totakhilin mukaan hieman ystävällisempiä.
Totakhilia on kielletty puhumasta siitä, miten vapautus järjestyi. Hänellä on kuitenkin vahva mielipide lunnaiden maksusta.
"Kun olin vankina, halusin kaikista eniten vain päästä pois. Mielestäni ihmishenki on paljon tärkeämpi kuin mikään muu asia."
Toisin kuin monet länsimaalaiset, Totakhil on jatkanut Afganistanissa työskentelyä sieppauksensa jälkeen.
Nykyään avustusjärjestöjen työntekijöiden sieppaukset ovat Afganistanissa paljon yleisempiä kuin toimittajien.
"[Suomalaisen sieppaajat] ovat varmasti terroristeja. He väittävät olevansa Jumalan sotureita, mutta tosiasiassa he eivät eroa paljon rikollisista."