Kun Zeba Husain päätti 12 vuotta sitten perustaa koulun Islamabadin laitamilla työskenteleville katulapsille, hän ei osannut arvata, miten järkyttäviä kohtaloita näillä lapsilla olisi.
Monet tämän köyhän alueen lapsista viettävät ainakin puolet päivästään Husainin Mashal Schoolissa, mutta kun osa lapsista lähtee perjantaina iltapäivällä kotiin, moni suuntaa vielä Bari Imamin alueen basaariin pesemään autoja tai myymään kukkia suufilaisen pyhäkön vierailijoille.
Yksin työskennellessään lapset ovat suuressa vaarassa joutua hyväksikäyttäjien uhreiksi.
Pakistania on viime vuosien aikana ravisuttanut lasten hyväksikäytön ja raiskausten aalto, jota on käsitelty ennennäkemättömän paljon myös julkisuudessa. Husain tietää, miten laajalle ongelma on levinnyt.
"Olin juuri ottanut kouluun kaksi lasta. Yksi oli viiden ja toinen kolmen. He olivat veljiä, kauniita lapsia Afganistanista. Neljältä aamulla sain puhelun, ja minulle kerrottiin, että toinen lapsista oli löydetty kuolleena roskalaatikosta", Husain muistelee koulun toimistossa..
"Joku oli raiskannut hänet, ja hän oli vuotanut kuiviin."
Tämä tapahtui 11 vuotta sitten. Rikollista ei löydetty, eikä tapaus päätynyt silloin edes otsikoihin.
Toisin on nykyään: vuodesta 2015 Pakistanin media on käsitellyt skandaalia toisensa jälkeen. Ensin maata järisytti Kasurin kaupungissa paljastunut pornorinki, jossa oli käytetty hyväksi lapsia. Vuonna 2018 kuusivuotias Zainab Ansari löydettiin samasta kaupungista raiskattuna ja tapettuna. Seurasi mielenosoituksia ja yhteiskunnallista keskustelua.
Pakistanissa on kyllä paljon lakeja, joiden pitäisi suojella lapsia hyväksikäytöltä. Raiskauksista ja murhista voidaan tuomita kuolemaan. Poliisia kuitenkin arvosteltiin toimettomuudesta.
Aiemmin tänä vuonna senaatti hyväksyi uuden lakiehdotuksen, joka velvoittaa poliisin ryhtymään toimiin kahden tunnin kuluessa lapsen katoamisilmoituksesta 100 000 rupian (noin 580 euroa) sakon uhalla. Laki pyrkii myös helpottamaan kadonneiden lasten löytämistä ja suojelemaan heitä hyväksikäyttäjiltä.
Uusia tapauksia tulee yhä esille jatkuvasti. Lasten oikeuksia puolustavan Sahil-järjestön mukaan pelkästään viime vuoden tammikuusta kesäkuuhun mediassa kerrottiin 1 304 tapauksesta, joissa lasta oli käytetty seksuaalisesti hyväksi.
Tapauksia on tullut esiin muun muassa koraanikouluissa. Viimeksi viestimet kertoivat tammikuun lopussa, että seitsemänvuotias Hooz Noor oli löydetty Nowsheran kaupungissa raiskattuna ja tapettuna.
Pakistanilaisten mitta on näyttänyt tulleen täyteen. Parlamentti äänesti helmikuussa päätöslauselmasta, joka vaati lasten raiskaajien ja tappajien julkista hirttämistä. Oikeusministeri piti kuitenkin julkisia teloituksia perustuslain ja islamin vastaisina.
"Jostain syystä ajattelemme, että mitä pahempi rangaistus, sitä suurempana pelotteena se toimisi", sanoo juristi ja yhteiskunta-aktivisti Jibran Nasir.
"Mutta päinvastoin: mitä suuremmalla varmuudella [näistä rikoksista] tulisi ylipäätään rangaistuksi, sitä suurempi olisi pelotevaikutus. Yleisesti ottaen suurin osa seksuaalirikollisista pääsee tässä maassa kuin koira veräjästä, ja siksi näitä asioita tapahtuu jatkuvasti."
Seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut Pakistanissa tabu, josta ei ole aiemmin puhuttu. Edelleenkään tapauksia ei yleensä raportoida, ja uhrit ja vanhemmat vaikenevat niistä.
"Meitä ei ole yhteiskuntana opetettu seisomaan uhrien puolella ja tukemaan heitä. Puhumme seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuin se olisi lapsen vika ja heidän pitäisi hävetä sitä sen sijaan, että rohkaisisimme heitä ja pitäisimme heitä selviytyjinä. Aivan kuin se, jonka pitäisi hävetä ja piiloutua yhteiskunnalta ei olisi se henkilö, joka teki sen", Nasir sanoo.
Median huomion vuoksi Zainabin ja Hooz Noorin kaltaiset tapaukset ovat nyt alkaneet puhuttaa myös Bari Imamin alueella.
"Se on hyvin positiivista. Tunnen, että näen muutoksen", Husain sanoo. Tietoisuudessa on silti yhä parantamisen varaa.
"Suurin osa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden lasten vanhemmista ei myönnä asiaa eikä halua muiden tietävän siitä."
Aluksi yhteisö vastusti myös Husainin suunnitelmia tuoda hyväksikäyttöä esille koulussaan.
"Uskon, että kulttuurin rakenne täytyy ottaa huomioon. Emme ole länsimaalainen kansa, emmekä voi koskaan olla sellainen. Mutta samalla meidän on katsottava ajan muutosta ja sopeuduttava erilaisiin asioihin", hän sanoo.
Pakistanin kouluissa ei ole seksuaalivalistusta, vaikka sen tuomisesta opetussuunnitelmaan on keskusteltu paljon. Vanhoillismieliset vastustavat sitä, sillä he pelkäävät sen johtavan moraalittoman käytöksen lisääntymiseen.
Seurauksena on kuitenkin on se, etteivät lapset ja teini-ikäiset aina tiedä aiheesta eivätkä osaa varoa hyväksikäyttäjiä.
Husain lähti liikkeelle hienovaraisesti. Yksityisessä Mashal Shoolissa on järjestettu paikallisen järjestön johdolla koulutuksia sekä oppilaiden, opettajien että vanhempien kanssa.
"Meille opetettiin, millainen kehon kieli tai käytösmallit ovat merkkejä hyväksikäytöstä. Emme puhu näistä asioista suoraan lapsille, mutta puhumme opettajille strategioista."
Husainin ratkaisu on yksinkertainen: antaa lasten olla turvallisessa paikassa, jossa he voivat löytää itseluottamusta ja palata elämään.
Vanhemmille taas on opetettu, että heidän tulisi aina tietää, missä heidän lapsensa liikkuvat.
Husainin mukaan miehet usein houkuttelevat Bari Imamissa autoja peseviä tai kukkia myyviä lapsia mukaansa lupaamalla rahaa. Köyhyyden vuoksi vanhemmat yleensä odottavat lastensa tekevän töitä, olivat he sitten miten nuoria ja haavoittuvaisia tahansa.
Edes kodit eivät aina ole turvallisia paikkoja. Husain muistaa erityisen hyvin kuusivuotiaan pojan, jolla oli paineita löytää töitä.
"Kukaan ei halunnut hänen pesevän autoaan, sillä hän oli liian nuori eikä pystynyt tekemään sitä kunnolla. Hänen isänsä hakkasi joka päivä hänen jalkapohjiaan johdolla."
Husainin mukaan eräs mies löysi pojan basaarista, lupasi rahaa ja vei hänet kotiinsa.
"Siellä mies raiskasi pojan ja antoi hänelle 100 rupiaa (noin 60 senttiä). Poika antoi rahat isälleen, joka tuli iloiseksi, antoi hänelle ruokaa ja sanoi, 'Nyt olet poikani'", Husain muistelee ja pudistelee päätään. Hänen toimistoonsa kulkeutuu ulkoa välitunnin melua.
"Köyhyys ja tietämättömyys ovat kaksi suurinta ongelmaa. Kun ne ovat olemassa samaan aikaan, se on pahin yhdistelmä koskaan."
Koulutusten seurauksena tilanne on kuitenkin Husainin mukaan parantunut sekä vanhempien, opettajien, että lasten keskuudessa.
"Monet lapset ovat tulleet puhumaan meille siitä, miten he puolustivat itseään, mitä joku yritti tehdä heille, miten joku yritti tarjota heille rahaa ja miten he kääntyivät pois eivätkä suostuneet lähtemään heidän matkaansa", hän sanoo.
Tietoisuuden lisääminen on kuitenkin vain osa taistelua hyväksikäyttöä vastaan.
"Sillä ei ole suurta vaikutusta rikoksiin syyllistyviin. Lapset oppivat, kuinka suojella itseään, mutta se ei tehoa niihin, jotka haavoittavat lapsia", Husain huomauttaa.
Hallituksen valmistelema lakialoite on sekä Husainin että Nasirin mielestä askel oikeaan suuntaan.
"Pakistanissa ei ole paljoa paineita löytää kadonneita lapsia, ennen kuin tapaus saa paljon huomiota sosiaalisessa tai perinteisessä mediassa", Nasir sanoo.
Pakistanin ihmisoikeusministeriö voi periaatteessa ottaa lapsia huostaan ja sijoittaa heidät turvakoteihin, mutta sijaishuoltajuutta ei Pakistanissa virallisessa mielessä tunneta. Poliisista ei yleensä ole ollut hyväksikäyttötapauksissa paljon hyötyä.
Koululle ilmitulleiden tapausten käsittely on ongelmallista Bari Imamin yhteisön reaktioiden vuoksi. Jos Husain alkaisi tehdä asioista suurta numeroa, vanhemmat voisivat kääntyä häntä vastaan ja tehdä koulun toiminnan mahdottomaksi.
"Haluan pysyä erossa asioista, joilla on odottamattomia seurauksia. Mitä tahansa voi tapahtua. Etenen hyvin varovasti", Husein sanoo. Rikosilmoituksen jälkeen syyllinen nähtäisiin hänen mukaansa pian vapaalla jalalla.
"Järjestelmä ei ole tarpeeksi vahva viemään tapauksia tarpeeksi pitkälle."
Husainin mielestä raportoinnin muodollisuuksia pitäisi helpottaa ja rikosilmoitus pitäisi voida tehdä nimettömänä. Ja tapaukset pitäisi viedä poliisihierarkiassa ylös eikä jättää niitä paikallisen poliisin huoleksi.
"Hyväksikäyttö on täällä rikollisille vain pieni juttu. Mutta kun he tappavat lapsen, silloin tehdään ilmoitus. Miksi meidän täytyy tulla niin äärimmäiseen tilanteeseen, ennen kuin siitä tullaan tietoisiksi?" Husain ihmettelee.
Nasir näkee poliisin toimettomuuden liittyvän lähinnä vanhoillisiin asenteisiin ja yhteiskunnan haasteisiin, sosiaalisiin rakenteisiin ja miehisyyden ihanteisiin.
"On syvä kuilu sen välillä, mitä lakiin on kirjoitettu ja miten viranomaiset panevat sitä toimeen", hän sanoo. Kun maata vielä johdetaan ad hoc-periaatteella, oikeusvaltioperiaatetta ei sovelleta universaalisti ja erot rikkaiden ja köyhien välillä kasvavat, ongelmat jatkuvat", hän sanoo.
Nasirin mielestä valtion olisi ohjattava paljon varoja viranomaisten kouluttamiseen ja heidän tietoisuutensa lisäämiseen.
""Olisi myös rohkaistava seksuaalisen hyväksikäytön uhrien perheitä astumaan esiin. Sama koskee kadonneiden lapsien perheitä: että he tulisivat esiin ja raportoisivat epäilyksensä siitä, että lasta on saatettu käyttää hyväksi tai että hänet on saatettu raiskata. Keskustelu pitäisi normalisoida," Nasir lisää.
Mashal Schoolissa soi jo päivän viimeinen välituntisummeri, ja lapset kirmaavat pihalle. Yli vuosikymmenen työn jälkeen Husain voi hieman paremmin luottaa siihen, että lapset päätyvät tänä iltana turvallisesti kotiin. Täysin varma ei kuitenkaan voi olla.
"Ongelma on aina ollut olemassa. Se vain saa nyt enemmän huomiota. Myös länsimaissa, katso vaikka katolilaisia pappeja", hän sanoo ja seuraa juoksevia lapsia katseellaan.
"Ihmiset ovat aina olleet tällaisia. Sitä ei voi estää."