Pakistanissa vuosikymmeniä asuneet afgaanipakolaiset saivat toivoa paremmasta, kun pääministeri lupasi heille kansalaisuuden. HS vieraili pakolaisleirillä Islamabadissa.
Savitiilistä kyhättyjä hökkeleitä on tuhansia. Niitä seisoo vieri vieressä Pakistanin pääkaupungin Islamabadin laidalla, jossa sijaitsee valtava afgaanien pakolaisleiri.
Toisin kuin kaupungin siistissä ja modernissa keskustassa, täällä roskat peittävät kuoppaisia hiekkateitä, lapset lennättävät muovipusseista tehtyjä leijoja, eikä naisia juuri ole näkyvillä.
Pakistan on isännöinyt yhtä maailman suurimmista pakolaisyhteisöistä jo neljä vuosikymmentä, vaikka maa on itsekin kärsinyt terrorismista. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n arvioiden mukaan Pakistanissa elää yhteensä noin 2,7 miljoonaa afgaania, joista noin 500 000 on paperittomia.
Nyt Pakistanissa on esitetty ajatus, joka voisi muuttaa pakolaisten elämän täysin.
Valkopartainen Haji Momin, 80, on elänyt lähes puolet elämästään pakolaisleireillä Pakistanissa. Hänellä on lapsenlapsia, jotka eivät ole koskaan käyneetkään Afganistanissa. Ilmapiiri Pakistanissa on muuttunut vuosien saatossa pakolaisvastaisemmaksi, mutta suurinta osaa afgaaneista ei houkuttele ajatus sodasta kärsivään kotimaahan palaamisesta.
"Olemme hyvin köyhiä täällä, eikä meidän ole mahdollista palata Afganistaniin. Meillä ei ole taloja, ei omaisuutta tai maata siellä. Kun ei ole mitään, miten voisimme mennä maahan, jossa henki on jo muutenkin uhattuna?" Logarin maakunnasta kotoisin oleva Momin kysyy.
Pakistanissa suurin osa pakolaisista päätyy tekemään erinäisiä huonosti palkattuja hommia päivätyöläisinä - useimmiten pimeästi.
"Täällä lapseni voivat ansaita ainakin 200 tai 300 rupiaa (1,30-2 euroa) päivässä vihannesmarkkinoilla. Ainakin he voivat selviytyä hengissä", Momin sanoo.
Pakistan on moneen otteeseen uhannut lähettää pakolaiset takaisin Afganistaniin, jossa konflikti pahenee vuosi vuodelta. Vuonna 2016 jopa 600 000 afgaania palasikin kotimaahansa, mutta suurin syy tähän oli Pakistanin viranomaisten painostus, ja Human Rights Watch piti tätä käytännössä pakkopalauttamisena.
Afgaanit ovat eläneet epävarmuudessa jo vuosia, sillä Pakistan on suostunut pidentämään heidän pakolaiskorttejaan vain muutamia kuukausia kerrallaan. Pakistanin suhteet Afganistaniin ovat olleet hankalat muun muassa molemminpuolisten terrorisyytösten vuoksi, ja pakolaisista on viime vuosina tullut väline maiden välisissä kiistoissa.
Nyt Pakistanin tuore pääministeri Imran Khan on kuitenkin luvannut täysin uudenlaista pakolaispolitiikkaa:
"Afgaanit, joiden lapset ovat kasvaneet ja syntyneet Pakistanissa, tulevat saamaan kansalaisuuden, sillä tämä on vakiintunut käytäntö maissa ympäri maailman", hän sanoi syyskuussa.
Tätä mahdollisuutta Pakistanissa asuvilla pakolaisilla ei ole ennen ollut - maalla kun ei edes ole voimassaolevaa pakolaislakia.
Pakistanin puoluekentältä alkoi kuitenkin heti kuulua soraääniä. Miljoonat uudet kansalaiset tarkoittaisivat myös äänestäjärakenteen muuttumista. Khan saattaakin joutua tekemään taas yhden kuuluisista u-käännöksistään, ellei hän saa tarpeeksi tukea ehdotukselleen.
Pakolaisleirillä Khanin esitys on kuitenkin otettu toiveikkaasti vastaan.
"Arvostin todella paljon Imran Khanin lausuntoa pakolaisista. Olen onnellinen. En vain minä vaan kaikki afgaanipakolaiset", Gul Agha sanoo.
Kuten monet muut, hän pakeni Afganistanista Neuvostoliiton miehityksen jälkeen 1980-luvulla ollessaan 11-vuotias.
"Lähdimme Afganistanista pelastaaksemme henkemme. Kun mujahideenit (kommunisteja vastaan taistelleet islamistiset sissisotilaat) hyökkäsivät kyliin, he tappoivat yhden venäläisen mutta samalla paljon siviilejä", hän kertoo.
Agha ei voinut jatkaa koulunkäyntiä Pakistanissa, sillä hänen isänsä ei ansainnut tarpeeksi. Samasta syystä Aghan omat lapset ovat jääneet ilman koulutusta. Nyt hän toivoo parempaa tulevaisuutta tuleville sukupolville.
Afgaanit ovat kaikista haavoittuvaisin yhteisö Pakistanissa. Poliisit kiristävät ja pidättävät pakolaisia usein, ja vaikka periaatteessa rekisteröityjen pakolaisten pitäisi päästä kouluun ja saada hoitoa sairaaloissa, käytännössä heiltä saatetaan vaatia pakistanilaista henkilökorttia, mitä he eivät voi saada rehellisin keinoin.
"Pakolaiskortilla emme voi ostaa taloa, saada sim-korttia tai edes omistaa moottoripyörää", Agha sanoo.
Jos Khanin kansalaisuuslupaukset toteutuvat, nämä ongelmat olisivat historiaa suurelle osalle afgaanipakolaisista.
Mustaa turbaania käyttävä Jabar Kaka, joka arvelee olevansa noin 55-vuotias, on myös toiveikas Imran Khanin esityksen suhteen. Hän on asunut maassa jo 35 vuotta ja tekee töitä päivätyöläisenä, milloin vartijana, milloin vihannesmyyjänä.
Kaka taisteli 1970- ja 1980-luvuilla Afganistanissa Neuvostoliittoa vastaan käydyssä sodassa. Yhdysvallat, Saudi-Arabia ja Pakistan tukivat Neuvostoliittoa vastaan taistelleita. Osasta mujahideen-ryhmistä syntyi myöhemmin Taleban.
"Kun venäläiset lähtivät, näin, ettei mitään jihadia ollut olemassakaan. Sisällissota alkoi, ja muslimit taistelivat muslimeita vastaan. En halunnut taistella veljiäni vastaan, joten päätin muuttaa Pakistaniin", Kaka sanoo.
Afganistanin sodille ei ole sittemmin tullut loppua. Tilanne maassa on huonontunut, ja YK on julkaissut viime vuosina toinen toistaan karumpia raportteja siviiliuhrien määrän kasvusta. Tästä huolimatta Pakistanin lisäksi sekä EU-maat että Iran ovat palauttaneet afgaaneja konfliktin keskelle.
Pakistanin asenne pakolaisia kohtaan muuttui lopullisesti joulukuussa 2014 tapahtuneen Peshawarin kouluiskun jälkimainingeissa. Pakistanin Taleban hyökkäsi armeijan kouluun ja tappoi 149 ihmistä, joista 132 oli lapsia. Isku järkytti koko maata, ja afgaanit joutuivat syntipukeiksi.
"Oli huhuja, että afgaanit olisivat olleet osallisina iskuun, ja käsitys heistä muuttui. Ennen heitä oli kutsuttu veljiksi. Seurasi massiivisia pidätyksiä. Kaupungeissa nähtiin julisteita, joissa luki 'menkää takaisin, afgaanit'", afgaanipakolaisia auttavan SHARP-järjestön projektijohtaja Muhammad Mudassar Javed kertoo.
Pakolaisleireille alettiin tehdä etsintäoperaatioita, mikä suututti konservatiivisen afgaaniyhteisön.
"Emme voi näyttää naisiamme vieraille miehille. Mutta poliisit tulevat joskus kotiemme sisälle, ja he näkevät vaimomme ja tyttäremme. Emme voi sietää tätä", vuosikymmeniä pakolaisleireissä asunut Haji Momin sanoo.
Projektijohtaja Javedin mukaan tilanteesta tehtiin pakolaisille liian tukala. Moni lähtikin takaisin Afganistaniin.
Lisäksi YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n päätös alkaa maksaa Afganistaniin palaaville 400 dollaria (348 euroa) henkeä kohti aiemman 200 dollarin (174 euron) sijasta vaikutti tilanteeseen vuonna 2016. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch syytti UNHCR:ää kovin sanankääntein osallisuudesta Pakistanin hallituksen harjoittamaan massiiviseen pakolaisten kaltoin kohteluun.
UNHCR:n Pakistanin toimiston tiedottajan Qaiser Khan Afridin mukaan pyyntö avustuksen suurentamisesta tuli avunantajamailta, mutta myöhemmin summa kuitenkin pienennettiin takaisin 200 dollariin.
Myöskään Afganistanin hallitus ei ollut syytön.
"Heillä oli kampanja, jolla kutsuttiin afgaanipakolaisia palaamaan ja uudelleenrakentamaan maataan", Afridi sanoo.
Pakolaisille tehtiin lupauksia muun muassa ilmaisista tonteista, mutta maa ei pystynyt pitämään huolta sadoistatuhansista palanneista, ja monet päätyivätkin takaisin Pakistaniin.
Myös Islamabadin pakolaisleiriltä lähti moni kotimaata kohti vuonna 2016, lähinnä rahan motivoimana. Kaka kertoo, että hänen lankonsa perhe päätti palata Afganistaniin, mutta UNHCR:ltä saadut rahat eivät riittäneet kauan, ja he tulivat takaisin.
"[Afganistanissa] ei ole töitä. Pommituksia ja tappamista kylläkin", hän sanoo turhautuneena.
Pakolaisten tulevaisuus ei ole koskaan näyttänyt erityisen valoisalta, eikä Kaka vielä uskalla olla liian toiveikas.
"Katsotaan, miten [Imran Khan] tulee kohtelemaan meitä. Jos hyvin, arvostamme sitä. Jos huonosti niin kuin edelliset hallitukset, emme tietenkään hyväksy sitä", hän sanoo ja lähtee kävelemään Aghan ja Mominin kanssa leirin läpi kohti savitiilistä kyhättyä kotiaan.
Aidan toisella puolella näkyvät rikkaampien pakistanilaisten omistamat talot, joista pakolaiset voivat ainakin toistaiseki vain haaveilla.