Päivä oli ollut ihan tavallinen. Nuori oikeustieteiden opiskelija Khadija Siddiqui oli hakenut pikkusiskonsa koulusta ja oli juuri astumassa autoonsa Pakistanin toiseksi suurimman kaupungin Lahoren keskustassa.
Yhtäkkiä mies hyökkäsi hänen kimppuunsa ja alkoi puukottaa häntä raivon vallassa.
Puukottaja ei lopettanut ennen kuin Siddiquin autonkuljettaja sai revittyä hänet irti. Samassa rytäkässä puukottajan kypärä irtosi ja hänen henkilöllisyytensä paljastui: todistajien mukaan kyseessä oli Siddiquin entinen poikaystävä Shah Hussain.
Mies pääsi kuitenkin karkuun. Siddiqui jäi makaamaan verilammikkoon.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Tapauksesta on nyt kaksi vuotta. Siddiqui jäi kuin ihmeen kaupalla henkiin ja on joutunut siitä asti taistelemaan saadakseen syytetyn telkien taakse. Tapaus korostaa naisten heikkoa asemaa Pakistanin oikeusjärjestelmässä.
"Luulin, että tässä oli loppuni. Ympärilläni oli niin runsaasti verta ja iskuja tuli niin paljon, ettei voinut olla mahdollista selviytyä", Siddiqui, 23, kertaa tapahtumia olohuoneessaan Lahoressa.
Iskuja tuli kaikkiaan 23: kaulaan, selkään, olkapäähän ja käsivarsiin. Myös takapenkillä istuneeseen pikkusiskoon osui.
Siddiqui vietiin läheiseen sairaalaan, jossa vierähti kuukausia leikkauksissa. Veitsi oli lääkäreiden mukaan pysähtynyt vain millimetrin päähän kaulavaltimosta.
Siddiquin kokema silmitön väkivalta on saanut Pakistanissa paljon julkisuutta - varsinkin kun Lahoren korkein oikeus päätti pitkän oikeusprosessin jälkeen kesäkuussa yllättäen vapauttaa Hussainin kaikista syytteistä, vaikka hänet oli jo kertaalleen tuomittu seitsemän vuoden vankeuteen.
Tämä oli kuin isku vasten Siddiquin ja hänen tukijoidensa kasvoja.
"Pakistanissa on ollut paljon edistystä naisten oikeuksiin liittyvien lakien säätämisessä ja runsaasti keskustelua tasa-arvosta, mutta kun katsomme lakien toteuttamista, siinä on paljon aukkoja", sanoo pakistanilainen asianajaja ja aktivisti Nighat Dad.
"Valta-asemassa olevien ihmisten työhön kuuluu oikeuden jakaminen uhreille, mutta näiden ihmisten ajattelutapa ei ole muuttunut."
"Pakistanin systeemi on todella takapajuinen."
Samalla Siddiquin tapaus osoittaa, miten paljon jotkut ihmiset pystyvät vaikuttamaan Pakistanin oikeuslaitokseen, Dad sanoo. Hussain on tunnetun lakimiehen poika, ja Siddiquin tukijat uskovat tämän johtaneen hänen vapauttamiseensa.
Siddiquin asianajajan Hassaan Niazin mukaan tuomari ei antanut todisteille tarpeeksi painoa eikä Siddiquin pikkusiskon todistusta edes otettu huomioon. Myös rikostutkimus oli tehty huonosti, Niaz sanoo.
"Pakistanin systeemi on todella takapajuinen."
Siddiquilla itsellään ei ole ollut koskaan epäilystäkään siitä, kuka syyllinen on.
"Sillä hetkellä, kun hän hyökkäsi kimppuuni, tiesin, ettei se voinut olla kukaan muu. Ja kun hänen kypäränsä putosi, tunnistin hänet heti."
Siddiquin ja Hussainin lyhyt suhde oli päättynyt ikävästi. Hussain oli Siddiquin mukaan käyttäytynyt manipuloivasti ja aggressiivisesti.
Siddiqui päätti lopettaa kaiken yhteydenpidon.
"Olin luvannut itselleni, etten puhuisi hänelle enää, sillä hän oli tehnyt elämästäni helvettiä."
Hussain ei ottanut tätä hyvin ja alkoi painostaa Siddiquia tämän ystävien välityksellä.
Ennen hyökkäystä Siddiquin perhe ei tiennyt, että Hussain oli ollut hänen poikaystävänsä. Kun oikeusprosessi alkoi, Siddiquin oli kerrottava totuus. Hän pelkäsi, että hyökkäystä pidettäisiin hänen omana syynään.
"Vanhemmille kertominen oli vaikeaa. Mutta he olivat nähneet minut sairaalassa verestä läpimärkänä, eikä mikään maailmassa voisi oikeuttaa heidän pienen tyttärensä murhan yritystä."
Kunnian säilyttämisellä perustellut murhat ovat Pakistanissa yleisiä, ja Siddiquin vanhempien tuki oli tärkeä viesti yhteiskunnalle.
Puolustus päätti kuitenkin käyttää suhdetta Siddiquia vastaan. Siddiqui sanoo, että häntä yritettiin painostaa jättämään oikeusjuttu ja Husseinin läheiset uhkasivat julkaista heistä henkilökohtaisia kuvia.
Lisäksi puolustus yritti alussa väittää, että Siddiqui olisi aiheuttanut vammansa itse. Argumentti ei kuitenkaan mennyt läpi oikeudessa.
"Selkärankaani tuli vakava vamma. Alussa jopa istuminen vaati paljon ponnistelua", Siddiqui kertoo.
Lisäksi hänen kasvojensa vasen puoli halvaantui.
"Isoin lahja, jonka sain, oli toinen elämä ja voimaa taistella."
Siddiqui kamppailee jatkuvasti kipujen kanssa. Tämä ei silti ole lannistanut häntä.
"Isoin lahja, jonka sain, oli toinen elämä ja voimaa taistella."
Kesäkuussa näytti hetken siltä, että Siddiqui olisi hävinnyt taistonsa. Vaikka Hussainin läsnäolo rikospaikalla pystyttiin osoittamaan, motiivia ei uskottu, sillä Siddiquilla ei ollut todisteita uhkailusta. Sen vuoksi Hussain pääsi lopulta vapaaksi.
"Tämä on hyvin surullista. Oikeudessa uhrien eli naisten täytyy todistaa hyökkääjän motiivi", Siddiqui sanoo.
Siddiqui näkee omassa tapauksessaan paljon samaa kuin #metoo-kampanjassa, joka on viime aikoina puhuttanut myös Pakistanissa.
"Naiset hiljennetään. Heille sanotaan, että sinulla ei ole todisteita häirinnästä. Miten nainen voi todistaa mitään ennen kuin hänelle tapahtuu jotain vakavaa?"
Siddiquin juristi rohkaisi häntä jakamaan kuvat vammoistaan sosiaalisessa mediassa. Nighat Dadin mukaan tämä auttoi heitä saamaan pakistanilaisten sympatiat puolelleen.
"On helppoa uskoa naista, kun ihmiset voivat oikeasti nähdä, mitä hänelle tapahtui. Tämä olisi hyvin erilaista, jos nainen tulisi ja sanoisi kokeneensa seksuaalista häirintää."
Siksi Hussainin vapauttaminen tyrmistytti Pakistanin - tapauksen olisi pitänyt olla selvä.
"Naiset ympärilläni lannistuivat. He eivät nähneet enää syytä tehdä rikosilmoitusta tai käyttää oikeusjärjestelmää avukseen", Dad sanoo.
"Asumme naisvihamielisessä yhteiskunnassa, mutta samalla olen saanut paljon tukea miehiltä ja naisilta."
Suuren julkisuuden vuoksi maan korkeimman oikeuden oli lopulta otettava tapaus käsittelyyn. Istunnot alkavat syyskuussa.
Siihen saakka Hussain pysyy vapaalla jalalla. Siddiquia ei kuitenkaan pelota.
"Hän on varmasti itse peloissaan. Ihmiset tunnistavat hänen kasvonsa ja tietävät, että hän on tehnyt hirvittävän rikoksen", Siddiqui sanoo.
"Elämme naisvihamielisessä yhteiskunnassa, mutta samalla olen saanut paljon tukea miehiltä ja naisilta."
Siddiquista on tullut Pakistanin naisille roolimalli. Hän saa jatkuvasti viestejä muilta väkivallan ja häirinnän uhreilta.
Nyt Siddiqui on saanut lakiopintonsa valmiiksi. Tulevaisuudessa hän haluaa auttaa muita naisia.
"Naisten ei pitäisi koskaan kestää alistamista ja epäoikeudenmukaisuutta hiljaa. Tämä vääryys ei tapahtunut vain minulle - sitä tapahtuu päivittäin. Minun ääneni vain kuultiin."