Rawalpindi/Islamabad
Pakistanin Rawalpindin vanhankaupungin pienet kujat ovat täynnä värikkäitä rikšoja, aasikärryjä ja parrakkaita miehiä suuntaamassa moskeijaan jopa kuumana iltapäivänä ramadanin aikaan.
Miesten ilmekään ei värähdä, kun kadun yhtäkkiä ylittää naisten vaatteisiin pukeutunut transsukupuolinen. Hän on Bubbli Malik, 44, transsukupuolisten oikeuksia ajavan Wajood-järjestön perustaja.
Konservatiivisena pidetyn Pakistanin transsukupuolisilla on syytä juhlaan: toukokuun 22. päivä maan presidentti Mamnoon Hussain allekirjoitti translain, joka on yksi maailman edistyneimmistä.
Lain mukaan transsukupuoliset saavat itse valita sukupuoli-identiteettinsä virallisissa asiakirjoissa: mies, nainen tai x. Laki kieltää transsukupuolisten syrjinnän ja häirinnän sekä takaa heille yhtäläiset oikeudet.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Malik oli tiivisti mukana laatimassa lakia.
"Jos sanon nyt, että olen transsukupuolinen, kukaan ei kysele. Jos sanon, että olen nainen, kukaan ei vastusta. Se on suuri saavutus Pakistanissa", Malik sanoo istuessaan talonsa olohuoneessa.
"Nyt meillä on oikeus kaikkeen, ihan kuin naisilla ja miehillä Pakistanissa."
Transsukupuolisuus - tai niin sanottu kolmas sukupuoli - kuuluu Pakistanin, Intian, Nepalin ja Bangladeshin kulttuuriin, ja siihen liittyy paljon perinteitä ja taikauskoa. Jokapäiväisessä kielenkäytössä yhteisö tunnetaan nimellä hijra.
Transsukupuolisten määrästä yli 200 miljoonan asukkaan Pakistanissa on vain arvioita, mutta YK:n aids-ohjelman mukaan heitä olisi ainakin 150 000. Transaktivistit laittavat luvun lähemmäs miljoonaa.
Vaikka kolmannella sukupuolella on paikkansa kulttuurissa, yhteisöä syrjitään jokapäiväisessä elämässä. He päätyvät usein seksityöhön, kerjäämään tai tanssimaan häissä, niin kuin perinteisesti on ollut tapana.
Viime vuosina transsukupuoliset ovat joutuneet väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi varsinkin vanhoillisessa Khyber Pakhtunkhwan maakunnassa Luoteis-Pakistanissa. Kun väkivallan uhreja on tuotu sairaalaan, heitä on kuollut lääkäreiden yrittäessä päättää, viedäkö heidät naisten vai miesten osastolle.
Nyt tämän pitäisi kuitenkin muuttua.
"Kun naisten vaatteisiin pukeutunut ja naiselta näyttävä transsukupuolinen jonottaa naisten osastolle, lääkäreiden tulee [lain mukaan] kohdella häntä naisena ", Malik sanoo.
Laki myös tunnistaa transsukupuolisen raiskauksen ensimmäistä kertaa.
Syrjinnän ja ennakkoluulojen vuoksi translapset joutuvat muuttamaan jo nuorina gurujen eli perinteiden mukaisten "matriarkkojen" huomaan. Välit perheisiin yleensä katkeavat, eivätkä lapset enää jatka koulunkäyntiä. Eri tutkimusten mukaan noin 40 prosenttia Pakistanin transsukupuolisista on lukutaidottomia.
Malik oli onnekas, sillä hän syntyi rikkaaseen perheeseen ja ehti hankkia korkeakoulutuksen.
Mutta hänenkään tiensä ei ole ollut helppo.
"En tuntenut [nuorena] oloani mukavaksi miesten vaatteissa, koska tunsin olevani tyttö. Halusin leikkiä nukeilla ja pidin ranne- ja korvakoruista", hän sanoo.
"Kun huomasin, että perheeni oli kiireinen, menin aina salaa [siskoni] huoneeseen ja lukitsin oven. Sovitin hänen vaatteitaan ja koruja."
Malikin isä sai kuitenkin tietää.
"Hän avasi oven [toisella avaimella] ja alkoi hakata minua - todella pahasti. Minulla on vieläkin merkkejä siitä nenässäni ja silmäkulmissani", Malik kertoo ja osoittaa syvään piirtyneitä ohuita arpia kasvoillaan.
Isän selkäsaunoista tuli arkea Malikille. Kukaan perheessä ei hyväksynyt häntä sellaisena kuin hän oli, ja lopulta Malik lähti kotoaan hijra-yhteisöön ja aloitti tanssimisen.
"Silloin tajusin, että tämä on nyt uusi elämäni."
Malikin illat kuluivat esiintyessä häissä, mutta hänen gurunsa kuitenkin kannusti häntä käyttämään koulutustaan hyväkseen.
"Ystäväni oli hiv-positiivinen, mutta kukaan ei auttanut häntä. Tajusin, että yhteisöni tarvitsee tukea", Malik kertoo.
Näin sai alkunsa Wajood-järjestö. Malik alkoi koputella ministeriöiden ja järjestöjen oville Islamabadissa.
Aluksi vastaus oli vihamielinen, ja häntä käskettiin häipymään.
"Nyt pitkän ajan jälkeen tajuan, että minua ei silloin hyväksytty ihmisenä; minua kohdeltiin kuin eläintä", Malik sanoo.
Nykyään poliitikot ja järjestöjen työntekijät kuitenkin toivottavat hänet iloisesti tervetulleeksi.
Vuosien saatossa Malik on saanut parannettua suhteensa äitiinsä, mutta isä ei vieläkään suostu puhumaan hänelle. Malikin naapurustossa häntä kohdellaan hyvin, sillä alue on perinteisesti kuulunut hijroille. Pakistanin kaupungeissa ihmiset ovat myös yleisesti paljon vapaamielisempiä kuin muualla.
"Islamabadissa on koulutettu yhteiskuntaluokka. Tämä on syy siihen, että ihmiset ovat tietoisia transsukupuolisista ja yhteisön oikeuksista", Malik sanoo.
Tästä hyvä esimerkki on pääkaupungissa asuva Noshi Khan, 38, joka tunnetaan lempinimellä Bijli eli "Sähkö". Hän on tullut tunnetuksi hyväntekeväisyydestään, jota hän tekee lahjoitusten varassa.
Ramadanin aikaan hän järjestää paaston päättäviä iftar-illallisia huonopalkkaisille vartijoille, taksikuskeille ja muille apua tarvitseville. Kellään ei näytä olevan ongelmaa Khanin kanssa, ja miehet ottavat parkkipaikalla kiitollisina vastaan vahvasti meikatun Khanin ja häntä avustavan toisen transsukupuolisen, Nadiran, ojentamat hedelmä- ja riisilautaset.
"Aluksi ihmiset eivät tykänneet ottaa [ruokaa vastaan] minulta", Khan kertoo.
"Transsukupuolisen elämä on vaikeaa Pakistanissa. Kun ihmiset näkevät meidät kadulla, he nauravat, nimittelevät ja heittävät kivillä."
Islamabadissa tällaista kuitenkin tapahtuu Khanin mukaan vain harvoin, ja ajan saatossa hänestä on tullut pidetty henkilö kaupungissa.
Khan ei silti ole yhtä toiveikas lain vaikutuksesta elämäänsä kuin Malik.
Hän elättää itsensä edelleen kerjäämällä ja tanssimalla ja toivoisi, että transyhteisölle olisi tarjoilla työllistymismahdollisuuksia.
"Kukaan ei tahdo palkata meitä edes siivoojiksi. Antakaa meille jotain työtä, niin teemme sen", hän sanoo.
"Tämä on Pakistan", Khan sanoo illan hämärtyessä, kun rukouskutsu kajahtaa ilmoille ja päättää paaston.
"Ei [laista] mitään seuraa."