Pakistanissa sijaitseva Abbottabad tunnetaan terroristijohtaja Osama bin Ladenin viimeisenä piilopaikkana. Joulukuussa siellä iloittiin: McDonald's avasi ensimmäisen ravintolansa kaupunkiin vuosien odotuksen jälkeen.
Varakkaat perheet rynnistivät ahmimaan amerikkalaista pikaruokaa, sillä ennen heidän oli täytynyt ajaa hampurilaishimossaan parin tunnin päähän Islamabadiin tai tyytyä paikalliseen AFC:hen - Abbottabad Fried Chickeniin.
Pikaruoan suosio on kasvanut Pakistanissa nopeasti varsinkin ylä- ja keskiluokan parissa. Se on maailman nopeimmin kasvavia pikaruokamarkkinoita.
Yhdysvaltalaisia ketjuja on Pakistanissa jopa useampia kuin Suomessa: esimerkiksi KFC eli Kentucky Fried Chicken, Domino's Pizza, Dunkin' Donuts ja Fatburger. Niiden suosio on ollut yllätys maassa, jossa länsimaita ja varsinkin Yhdysvaltoja vastustetaan hyvin laajasti - symboloivathan hampurilaisketjut amerikkalaisia arvoja.
Toisin kuin lännessä, pikaruokaloiden tiskeillä ei Pakistanissa näy köyhempää kansanosaa. Yksi hampurilainen saattaa hyvinkin maksaa kymmenen riisiannoksen verran. Roskaruoka on siis harvojen herkku ja eliitin etuoikeus.
Tämän tunnustaa Shehryar Zahid, KFC:n ravintolapäällikkö Islamabadissa.
"Normaali palkka täällä on 1 000 tai 800 rupiaa [6,30 tai 5 euroa] päivässä. Luuletko, että joku tulisi KFC:hen ja käyttäisi 400 rupiaa [2,5 euroa]?" Zahid kysyy.
"Tänne tulevat ihmiset, joilla on korkeat standardit."
Länsimaiset brändit tunnetaan Pakistanissa erityisesti laadustaan. McDonald'sista ei saa ruokamyrkytystä. Hardee's tuo kaikki raaka-aineensa ulkomailta. Pizza Hutista saa metalliset aterimet ja pöytiintarjoilun kuin hienossa ravintolassa konsanaan.
Ravintolat eivät yritäkään houkutella asiakkaikseen tavallista kansaa, mutta pienikin siivu lähes 200 miljoonasta pakistanilaisesta tarkoittaa valtavia ihmismassoja. Maassa on yhä hyvin vähän ravintoloita mahdolliseen asiakaskuntaan nähden ja kilpailua siksi vähän. Se on houkutteleva kohde ketjuille.
"Pikaruoka on nouseva teollisuus Pakistanissa, sillä ihmiset haluavat muuttaa ja päivittää ruokailutottumuksiaan. He haluavat maistaa erilaisia ruokia", Zahid sanoo.
Pikaruoan suosio näkyy myös eliittinuorille annetussa lempinimessä: etenkin Pakistanin suurimmassa kaupungissa Karachissa heitä kutsutaan "burgereiksi".
Juuri heitä Islamabadin keskustan KFC on täynnä arki-iltapäivänä.
26-vuotiaat Mehr Mehek Inam ja Shahroz Khan ovat tulleet lounaalle. Khan on tykästynyt pikaruoan nopeuteen: "Käyn lounaalla vain McDonald'sissa ja KFC:ssä", hän sanoo.
Muualla koko ruokatunti vierähtäisi tilausta odotellessa.
"Ulkomaiset brändit ovat todella 'in' Pakistanissa."
Uuden ketjun rantautuessa maahan avajaisiin saatetaan jonottaa tuntikaupalla.
McDonald's, KFC ja Pizza Hut saapuivat Pakistaniin jo 1990-luvun puolivälissä. Siitä lähtien ketjuja on seurannut tasaisena virtana, varsinkin kymmenen viime vuoden aikana.
"Kaikki globalisoituu, joten miksei sitten ruokakin", Zahid sanoo ja kohauttaa olkapäitään.
Kaikki eivät tästä iloitse.
Terroristit ovat iskeneet KFC:hen Pakistanissa kahdesti, vuosina 2005 ja 2009, ja McDonald'siin kerran, Karachissa vuonna 2005. Islamabadissa McDonald'sin ovella on metallinpaljastin, ja KFC:n edessä partioi vartija rynnäkkökiväärinsä kanssa.
Hampurilaisten suosio on kasvanut samaa tahtia Pakistanin suhteiden huonontuessa Yhdysvaltoihin. Koulutettu eliitti saattaa vastustaa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa mutta elää silti melko länsimaiseen tyyliin.
"En oikeastaan mieti [politiikkaa] tullessani tänne", parikymppinen Ibrahim Bajwa sanoo lounaalla Islamabadin suurimmassa McDonald'sissa. "Ja jos katsot [oven yläpuolelle], siellä on Koraanin säkeitä arabiaksi."
Hieman yllättäen KFC:n ja muiden pikaruokajättien sesonkiaikoihin Pakistanissa kuuluvat erityisesti uskonnolliset juhlapyhät kuten paastokuukausi ramadanin päätteeksi vietettävä eid, Zahid kertoo.
Moni ei silti pidä hampurilaisia, kanankoipia ja ranskalaisia erityisen maukkaina, ainakaan verrattuna mausteiseen curry- ja lihapainotteiseen pakistanilaiseen ruokaan.
Ketjut ovat yrittäneet sopeutua paikallisiin makutottumuksiin. Esimerkiksi McDonald'sin listalta löytyy chapli kebab -hampurilainen, jossa on paikalliseen tapaan maustettu jauhelihapihvi.
Vaikutteet ovat liikkuneet myös toiseen suuntaan. Pakistanilaiseen katuruokakulttuuriin on ilmaantunut halvempia versioita amerikkalaisista esikuvista: anday wala burgereita eli kananmunahampurilaisia saa lähes joka kadunkulmasta. Köyhemmät eivät siis ole täysin jääneet nuolemaan näppejään.
Islamabadin laidalla sijaitsevasta Muhammad Usmanin pyörittämästä kuuluisasta Nagina Burgerista on saanut anday wala burgereita jo vuodesta 1994. Kotikutoisia versioita hampurilaisista alettiin siis syödä jo ennen amerikkalaisten ketjujen saapumista.
"[Ulkomaisilla pikaruokaketjuilla] on oma laatunsa ja meillä on omamme", Usman sanoo pikkuveljensä valmistaessa hampurilaisia suuressa valurautapannussa nälkäisille asiakkaille.
Tavallisen pihvin sijaan hampurilaisen väliin tulee jauhelihasta ja kikherneistä tehty shami kebab, joka kääräistään munakkaaseen. Chiliä ja tulisia kastikkeita lisätään roimasti.
Nagina Burgerissa hampurilainen maksaa vain neljäsosan siitä mitä kadun toisella puolella KFC:ssä. Asiakaskunta koostuu enimmäkseen alueella työskentelevistä taksikuskeista ja vartijoista. Jokapäiväiseksi ateriaksi kananmunapurilaisista ei kuitenkaan heille ole, sillä hinta on edelleen melko suolainen.
Pakistanissa ei todennäköisesti käy samoin kuin lännessä, jossa roskaruoan syömisestä on tullut halvempaa kuin terveellisestä ruokavaliosta.
Illan pimentyessä Nagina Burgerin pöydät täyttyvät entisestään, ja Usman on helisemässä töistä palaavien asiakkaiden kanssa.
McDonald'sin autokaistalle sen sijaan kaartaa ruuhkaksi asti "burgereita" mersuissaan ja bemareissaan.