Kun Pakistanin ensimmäinen naispuolinen kenraaliluutnantti liittyi armeijaan, Suomessa naiset eivät vielä edes saaneet suorittaa asepalvelusta.
Rawalpindi
Kun kenraaliluutnantti Nigar Johar sai uransa alkuvaiheessa kutsuja virallisiin tapahtumiin, ne oli usein osoitettu majuri Joharille ja "hänen vaimolleen".
"Ei minulla ole vaimoa", Johar sanoo nyt hersyvästi nauraen Pakistanin armeijan päämajassa Rawalpindissa.
Vastaavaa virhettä tuskin enää tapahtuisi, sillä Johar tunnetaan ympäri maata. Hänestä tuli kesäkuun lopussa ydinasevaltio Pakistanin ensimmäinen kolmen tähden kenraaliksi nimitetty nainen. Suurimmassa osassa maailmaa naiskenraaleita ei vielä ole nähty.
Naiset ovat armeijassa harvinainen näky kaikkialla mutta muslimimaissa sitäkin harvinaisempi.
Yleisesti vanhoillisena pidetyssä Pakistanissa naiset ovat kuitenkin palvelleet armeijassa maan itsenäistymisestä eli vuodesta 1947 saakka. Nykyään maan armeijassa on 4 385 naista, joista 52 on korkeissa viroissa eli prikaatikenraaleina tai sitä ylemmissä asemissa.
Määrä on pieni noin miljoonan vahvuisessa ja maailman kuudenneksi suurimmassa armeijassa. Pakistan on silti ainoa muslimimaa, jossa naisia on koskaan nimitetty armeijan korkeimpiin asemiin.
Naisia ei vielä ole nähty taistelutehtävissä, vaikka ilmavoimat ovat kouluttaneet naisia taistelupiloteiksi ja naiset ovat myös osallistuneet YK:n rauhanturvaoperaatioihin, joissa Pakistanilla on ollut suuri rooli.
Johar liittyi armeijaan 17-vuotiaana kadettina 1980-luvun puolivälissä. Kun hän aloitteli uraansa Pakistanissa, Suomessa naiset eivät vielä edes saaneet osallistua asepalvelukseen.
Joharin inspiraationa oli hänen armeijassa palvellut isänsä. "Rakastin armeijaa hänen univormunsa vuoksi ja oikeastaan perin rakkauden maatani ja armeijaa kohtaan häneltä."
Isä ei kuitenkaan aluksi pitänyt tyttärensä suunnitelmista.
Johar on kotoisin Khyber Pakhtunkhwan maakunnasta Swabi-nimiseltä alueelta. Joharin kotialueita pidetään yleisesti vanhoillisina, eikä naisilla ole yleensä tapana liikkua paljon kodin ulkopuolella.
"Minun aikanani naiset eivät käyneet kotiseudullani töissä - heistä pidettiin huolta. Mutta nykyään he tekevät töitä, kouluttautuvat ja loistavat kaikilla alueilla", Johar sanoo.
Naisten osuus Pakistanin työvoimasta Pakistanissa on kasvanut vuosien aikana, mutta se on edelleen pieni.
Maailmanpankin tilastojen mukaan vain 22 prosenttia pakistanilaisista naisista on töissä. Järjestön vuonna 2019 julkaiseman Pakistan @100 -raportin mukaan viime vuosikymmenen aikana tapahtunut kasvu johtuu lähinnä maataloustöitä tekevien naisten määrän lisääntymisestä.
Varsinkin kymmenen viime vuoden aikana Pakistanissa on otettu käyttöön merkittäviä lakeja naisten oikeuksien takaamiseksi sekä esimerkiksi kunniamurhien, happoiskujen ja seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi.
Pakistan on kuitenkin edelleen Maailman talousfoorumin mukaan kolmanneksi viimeisellä sijalla, kun vertaillaan sukupuolten välisiä eroja maiden terveydenhuollossa, koulutuksessa, taloudessa ja politiikassa.
Naisiin kohdistuu paljon väkivaltaa ja syrjintää, eikä heillä ole usein mahdollista päättää perhesuunnittelusta. Eri yhteiskuntaluokkien ja alueiden välillä on kuitenkin suuria eroja.
Johar kuvailee perhettään "arvosuuntautuneeksi".
"Olemme erittäin paljon yhteydessä traditioihimme, perheisiimme ja kulttuurimme sekä myös kyliimme. Jopa nykyään käyn [Swabissa] usein", hän sanoo.
Johar ei silti halua käyttää kylästään sanaa "vanhoillinen".
"Ihmiset siellä ovat hyvin huolissaan naisista ja yrittävät suojella heitä."
Tämä oli Joharin mukaan syy siihen, miksi hänen isänsä aluksi vastusti hänen suunnitelmiaan liittyä armeijaan.
Pakistanissa naiset muuttavat yleensä kotoaan vasta mennessään naimisiin.
"Isäni sanoi minulle, että 'tyttökultani, elämä armeijassa on kovaa ja se olisi vaikeaa sinulle'", Johar muistelee.
"Mutta koska hän oli rakastava isä, sain hänet lopulta suostuteltua."
Johar ei koskaan kuullut kotikylässään kielteisiä kommentteja uransa vuoksi. "Ihmiset itse asiassa ihailivat minua päätökseni takia."
Pakistanin vaikutusvaltaisella armeijalla on paljon kannatusta: amerikkalaisen Pew-tutkimusjärjestön mukaan vuonna 2014 yhdeksän kymmenestä pakistanilaisesta piti armeijan roolia maassa hyvänä. Toisaalta armeija on puuttunut Pakistanin politiikkaan useita kertoja maan historian aikana ja sitä on syytetty esimerkiksi terroristijärjestöjen suojelemisesta.
Myös Joharin molemmat veljet päätyivät armeijaan. Korkeimman sotilasarvon perheestä on saavuttanut Johar, josta tuli lopulta isälle todellinen ylpeyden aihe.
Johar päätti kouluttautua armeijan lääkäriksi. Kun hän aloitti koulutuksensa, naisia ei vielä ollut hänen opiskelutovereinaan paljon - vain kymmenen tai kaksitoista sadan hengen luokassa. Nykyään samaisessa opistossa roolit ovat kääntyneet päälaelleen.
Naiset ovat nykyään enemmistössä lääketieteen opiskelijoista, ainakin maan itäisissä osissa. Tutkimusten mukaan Pakistanissa on kuitenkin yleistä, että korkeasti koulutetut naiset joutuvat jättämään uransa naimisiinmenon jälkeen. Näin ei käynyt Joharin tapauksessa.
Joharille perheen ja uran yhdistäminen ei ole koskaan ollut ongelma. Hänen hiljattain kuollut miehensäkin oli armeijassa ja oli aina hyvin kannustava. Nyt hänen kasvattilapsensa ovat jo lentäneet pesästä.
"Mielestäni naiset syntyvät johtajiksi. Heidän täytyy hoitaa talous, työpaikka ja vaikka mitä. Siksi he osaavat jo alusta saakka tehdä monta asiaa samanaikaisesti. Naisilla on omat vahvuutensa, ja jos he hyödyntävät niitä, ei ole mielestäni vaikeaa ylläpitää tasapainoa työn ja kodin välillä."
Naisia ei Joharin mukaan käsitelty armeijassa silkkihansikkain. Harjoitukset järjestettiin yhdessä miesten kanssa.
"Meitä ei koskaan kohdeltu erilaisina. Meillä oli samat aseet käsiteltävinä, ja itse asiassa pidin asekoulutuksesta."
Hänestä tuli palkittu tarkka-ampuja.
Johar kuvailee armeijassa vietettyjä vuosikymmeniä rankoiksi.
"Se ei ole yksi päivä, yksi mahdollisuus tai yksi tapahtuma, joka tekee sinusta jotain. Siihen menee vuosikymmeniä."
Vaikka Johar ylistää armeijaa, hän on kokenut urallaan myös esteitä sukupuolensa takia. Hän ei esimerkiksi saanut erikoistua haluamalleen alalle.
"Naiset eivät saaneet opiskella kardiologiaa. Mutta nyt on naiskirurgeja ja naisia on kaikkialla."
Joharin uran alussa ihmiset yllättyivät usein kohdatessaan naisen univormussa tai kuullessaan naisen äänen puhelimessa.
Nykyään tilanne on toinen. Varsinkin nuoret naiset pitävät Joharia inspiraation lähteenä.
"Kun naiset näkevät minut univormussa, voin nähdä uuden energian ja kipinän heissä."
Myös Joharin alaisina toimivat miehet suhtautuvat häneen kunnioittavasti.
"Meille se [nainen esimiehenä] on normaalia. Hän on kuin äitihahmo meille", sanoo nimettömänä pysyttelevä nuori alainen.
Johar on usein ollut ensimmäinen nainen viroissaan, kuten sairaalan komentajana.
Joharille sanottiin, että hänen ei pitäisi ajatella nimitystä palkintona vaan testinä. "Sanoin heille, että älkää huolehtiko: minua on koeteltu jo siitä lähtien, kun minusta tuli kapteeni."
Armeijan sairaalat ovat avoinna myös tavalliselle kansalle, ja maan vaikeat ajat ovat näkyneet osastoilla.
Nytkään tilanne maassa ei ole ollut helppo, sillä Joharin nimitys tapahtui koronaviruskriisin keskellä. Hänen vastuulleen annettiin Pakistanin suurin sotilassairaala Rawalpindissa, jonne tuotiin myös paljon koronapotilaita. Aluksi tehtävästä suoriutuminen vaikutti ylivoimaisen vaikealta.
Kriisistä selvittiin, ja nyt potilaita on jäljellä vain muutamia.
Haasteista selviäminen on aina valanut lisää itseluottamusta Johariin.
"Minulle voimaantuminen tarkoittaa itsenäisten päätösten tekemistä. Minulla on täysi vapaus päättää kaikesta itse, joten uskon olevani täysin voimaantunut."
Joharilla on vielä uraa jäljellä ja neljäs kenraalin tähti vielä saavutettavissa.
Vaikka Pakistanissa oli naispääministeri jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, maan armeijan ylipäälliköksi ei vielä ole valittu naista. Joharin mielestä ajatus ei ole ollenkaan mahdoton.
"Kun olin nuorempi, ihmiset sanoivat minulle, että sinusta ei koskaan tule komentajaa. Kuka niin sanoi? Ja sitten tuli päivä, kun minä olin komentaja. Joten miksei armeijan ylipäällikkökin?"