Ei sikaria tai piippua, ei knallihattua, ei edes trenssitakkia. Syed Masood Haider, 60, on etsivä, mutta hän ei muistuta lainkaan Sherlock Holmesia tai edes komisario Palmua.
Harmaantuva Haider on sonnustautunut tyypilliseen eteläaasialaiseen pukuun, joka koostuu löysistä housuista ja pitkästä paidasta. Lisäksi hän käyttää kehyksettömiä silmälaseja.
Kuvailu on tarpeen, sillä työnsä luonteen takia Haider ei suostu valokuvattavaksi.
Tämä etsivä ei selvitä murhia vaan pitää itseään "melkein terapeuttina". Hänen puhelimensa pirisee lähes tauotta, kun asiakkaat soittavat kertoakseen pettävistä puolisoistaan.
Haider on Pakistanin ainoan virallisen etsivätoimiston pomo. Hän käräyttää petollisia aviomiehiä ja -vaimoja kuin yhdysvaltalaisissa tv-sarjoissa konsanaan.
Armeijataustainen Haider perusti Fact Finders -yrityksensä kymmenen vuotta sitten hieman viattomampaan tarkoitukseen: hänen piti hankkia todisteita oikeusjuttua varten. Lopulta Haider huomasi, että mikään taho Pakistanissa ei tarjonnut apua asiaan, ja perusti oman yrityksen.
Haiderin etsiviä työllistävät myös talouspetokset, mutta epäilyt puolison uskottomuudesta ovat hänen mukaansa kaikkein suosituin syy palkata yksityisetsivä.
Etsiväpalvelujen suosio kertoo Pakistanin yhteiskunnan muutoksesta. Uskottomuudesta puhuminen ei ole enää tabu islaminuskoisessa maassa, jossa suurin osa avioliitoista on yhä järjestettyjä.
"Kaikki puhuvat siitä, varsinkin korkeampi yhteiskuntaluokka mutta myös kaikkein matalin", Haider sanoo.
Hän ei kuitenkaan osannut odottaa, että pakistanilaiset miehet olisivat valmiita uskoutumaan joutumisestaan vaimon pettämäksi.
"Täydeksi yllätyksekseni se olikin heille aivan normaali asia."
Haiderin mukaan moni mies on kertonut, ettei ole kyennyt puhumaan asiasta edes veljilleen. Ulkopuoliselle uskoutuminen on helpompaa. Pakistanissa vallitsee niin sanottu kunniakulttuuri, jonka mukaan naisen moraaliton käytös häpäisee myös miehen.
Haiderin persoonassa on kieltämättä jotain, mikä auttaa ymmärtämään, miksi ihmiset avautuvat hänelle. Hän ei vaikuta tuomitsevalta ja puhuu asioista pilke silmäkulmassa.
Haiderin palvelut eivät käytännössä ole kaikkien ulottuvilla, sillä uskottomuusjutuista hänen toimistonsa laskuttaa lähes 5 000 euroa. Pakistanilaisten keskimääräiset vuositulot olivat viime vuonna vain runsaat 1 400 euroa. Haiderin talon pihaan pysäköidystä Mercedes-Benzistä voi kuitenkin päätellä, ettei asiakkaista ole ollut pulaa.
Etsivätoimiston virallisuudesta huolimatta Fact Findersiin liittyy ripaus salaperäisyyttä. Haider ei suostu edes sellaiseen valokuvaan, josta häntä ei voisi tunnistaa, eikä hänen alaisiaan saa haastatella itsenäisesti.
Hän ei myöskään kerro, kuinka monta ihmistä toimisto työllistää. Sen sijaan hän kertoo, että tutkimuksissa hyödynnetään peruukkeja, valeasuja ja salakuuntelulaitteita.
Kymmenen vuoden uransa aikana Haider on törmännyt niin monenlaisiin tarinoihin, että mikään ei enää yllätä häntä.
"Jokin aika sitten Islamabadissa oli tapaus, jossa minua lähestynyt henkilö kertoi menneensä naimisiin parhaan kaverinsa ex-vaimon kanssa ja eronneensa omasta vaimostaan - ja nyt uusi vaimo petti häntä."
Pakistanissa asutaan yleensä suurperheissä ja rikkaammissa talouksissa on autonkuljettajia, kotiapulaisia ja vartijoita. Kun yksityisyys on vähissä, suhteen salaaminen on hankalaa. Tämä helpottaa Haiderin työtä.
"Meidän piti tuoda talouteen peitetehtävissä toimiva kotiapulainen. Hän ei ollut kotiapulainen vaan korkeasti koulutettu."
Siten Haiderin asiakkaalle saatiin hankittua todisteet niin, ettei vaimo epäillyt mitään.
Omituisin Haiderin muistama tapaus sattui Lahoressa.
"Eräs nainen tuli luokseni ja sanoi, että hänen miniänsä petti hänen poikaansa."
Poika ei kuitenkaan uskonut äitiään, joten tämä otti ohjat käsiinsä ja esitti palkkaavansa uuden kotiapulaisen, joka oli todellisuudessa Haiderin etsivä.
Nainen uskoi miniänsä pettävän poikaa perheen autonkuljettajan kanssa. Tässä ei ollut Haiderin mielestä mitään järkeä, sillä nainen oli rikas ja autonkuljettaja köyhä ja kouluttamaton.
"Parin päivän päästä etsivä soitti minulle ja sanoi, että hänellä oli yllätys. Autonkuljettajakaan ei oikeasti ollut autonkuljettaja, vaan hänkin oli erittäin hyvin toimeentuleva. Mutta hän tuli valeasussa, vanhoissa vaatteissa ruuvimeisseliä pidellen. Hän oli myös mukamas kodin yleismies."
Nainen soitti aina aviomiehelleen ja pyysi häntä lähettämään tämän miehen korjaamaan esimerkiksi ilmastointia.
"[Mies] parkkeerasi autonsa aina kauemmas, tuli talolle ruuvimeisseli kourassa ja meni huoneeseen", Haider kertoo.
"Sen jälkeen hän vei naisen ulos tämän omassa autossa, otti rahaa anopilta ja sanoi, että hänen piti viedä nainen ostoksille ja hän tarvitsi rahaa bensaan. Ja anoppi antoi rahat", Haider kertoo ja purskahtaa nauruun.
Ilman valekotiapulaista juttu tuskin olisi selvinnyt.
Suurin osa Haiderin etsivistä on naisia, koska heidät on helppo lähettää ihmisten koteihin.
Sabeeha Bhatti on työskennellyt Fact Findersille alusta lähtien ja usein peitetöissä. Hän on päätynyt esittämään kotiapulaisia, lentoemäntiä ja milloin mitäkin.
"Meidän täytyy muuttaa koko ulkonäkömme", sanoo Bhatti, joka ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään.
"Joskus edes kaverini eivät tunnista minua."
Bhatti tekee tutkimusta myös muun muassa sosiaalisen median kautta.
Toimiston johtaja Haider selittää, että etsivät eivät voi itse salakuunnella puheluita tai hankkia puhelutietoja, mutta usein asiakkaat tarjoavat nämä tiedot esimerkiksi asentamalla salakuuntelusovelluksen puolisonsa puhelimeen.
"Emme riko lakia, mutta voimme kiertää sitä."
Tämä on osoittautunut melko helpoksi, sillä Pakistanissa ei ole lakia, joka erityisesti säätelisi etsivätoimistojen toimintaa.
"Hoidamme asiat niin, että henkilö, joka tutkii juttua, ei edes tiedä koko kuvaa asiasta. Hän tietää vain sen osan, jonka kanssa hän on tekemisissä. Näin ylläpidämme salassapitovelvollisuutta."
Yksityisyyden salaaminen on Pakistanin kaltaisessa yhteiskunnassa äärimmäisen tärkeää. Aviorikkomuksesta voi periaatteessa saada kuolemanrangaistuksen, mutta ketään ei ole koskaan tuomittu kuolemaan.
Naiset päätyvät usein kunniamurhien uhreiksi erityisesti kylissä ja alemmissa yhteiskuntaluokissa. Eliitin parissa ja kaupungeissa kunniamurhia ei enää pidetä hyväksyttävinä.
"Asenne on muuttunut 20 vuodessa", sanoo apulaisjohtaja Maliha Zia oikeusapua tarjoavasta Legal Aid Society -kansalaisjärjestöstä.
Zian mukaan väkivaltaa esiintyy silti rikkaissakin perheissä. Hänen mukaansa se on hyvin yleistä ja jopa hyväksyttyä varsinkin aviorikostapauksissa.
"Ihmiset jopa sanovat, että 'no, mitä oikein odotit'. Joitain väkivallan muotoja ei edes pidetä väkivaltana."
Pelko aviorikoksen paljastamisen seurauksista ei pysäytä etsivätoimistoa.
"Olemme yritys, ja meidän kuuluu tehdä työmme. Se ei ole meidän huolemme. Olen pahoillani, jos tämä kuulostaa tylyltä", sanoo Fact Findersin Karachin-toimiston johtaja Sakeena.
Haider arvelee, että väkivaltaiset ihmiset eivät edes vaivautuisi tutkimaan asiaa vaan tappaisivat vaimonsa heti.
"He eivät tulisi kertomaan kolmannelle osapuolelle, että vaimo pettää heitä."
Haider sanoo, että hänen tietoonsa ei ole tullut ainuttakaan tapausta, jossa etsivätoimiston selvittämät tiedot olisivat johtaneet vähäiseenkään väkivaltaan. Kaikki asiakkaat eivät silti reagoi todisteisiin hyvin. Joissain tapauksissa Haiderin tiimi on kehottanut asiakastaan menemään psykologin pakeille.
"Useimmiten he antavat anteeksi puolisolleen", Haider sanoo.
Naisten työssäkäynnin yleistyminen ja perhelain uudistukset ovat tehneet eroamisesta helpompaa.
Avioerot ovat yleistyneet 20 vuodessa Pakistanin kaikissa yhteiskuntaluokissa, sillä naisten työssäkäynnin yleistyminen ja perhelain uudistukset ovat tehneet eroamisesta helpompaa. Asiantuntijoiden mukaan myös yhteiskunnan asenteiden muuttuminen on tehnyt eroista entistä hyväksytympiä.
Jotkut ovat tulleet Haiderin luokse toiveenaan juuri avioeron saaminen. Varsinkin naisille tämä voi olla hankalaa. Pakistanin lain mukaan nainen voi saada avioeron ilman miehensä suostumusta vain luopumalla niin sanotusta haq mehristä eli lain mukaan morsiamelle maksettavasta omaisuudesta.
Legal Aid Society -järjestön Zia kertoo, että naisten ei enää tarvitse esittää avioeroa puoltavia todisteita oikeudessa mutta perhettä varten todisteet voivat yhä olla tarpeen.
Haider muistaa juuri tällaisen tapauksen.
"Asiakas kertoi, että kahdentoista avioliittovuoden jälkeen hän sai tietää aviomiehensä olevan homo. Hän sanoi, että jos ottaa avioeron ilman mitään todisteita, perhe ei hyväksy sitä."
Kahden lapsen äidille Haiderin palkkaaminen oli siis keino saada perhe suostumaan avioeroon.
Järjestetyt avioliitot ovat pahimmassa tapauksessa uhkapeliä, sillä tulevaan puolisoon ei aina ole mahdollista tutustua kovin hyvin ennen häitä. Siksi Haiderin puheille tulevat usein myös perheet, jotka harkitsevat morsian- tai sulhasehdokasta.
Yksityiselämän, palkan ja uskonnollisten taipumusten lisäksi kiinnostavat tulevan puolison paheet.
"Juoko hän, polttaako hän, liikkuuko hän huonossa seurassa, onko hän uhkapeluri, polttaako hän ruohoa?" Haider listaa naureskellen.
Niin kauan kuin Pakistanin yläluokalla riittää rahaa, myös Haiderilla riittää varmasti töitä.