Kello on melkein yhdeksän perjantaiaamuna Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa. Valtion työntekijöille tarkoitetun kerrostalon kolmannessa kerroksessa on kova vilske.
Nelihenkisen perheen äidillä Zafra Khalidilla, 35-vuotiaalla valtion virkamiehellä, on kiire lähteä töihin. Vielä pitäisi kuitenkin saada lapset Zainab, 3, ja Taimur, 5, valmiiksi päiväkotiin.
Zainab itkee. Taimur pelleilee dinosauruslelujensa kanssa ja juoksee isänsä Waqar Anwarin perässä, vaikka aamiainen on vielä syömättä.
"Tällaista meillä on joka aamu", Zafra Khalid huokaa ja pyytelee anteeksi sotkua.
Onneksi hänen siskonsa Rizwana on tänä aamuna auttamassa. Pian ollaankin autossa matkalla muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan yksityiseen päiväkotiin Tiny Totsiin.
Khalidin työpäivät ovat pitkiä. Ilman päiväkotia työssäkäynti olisi hänelle hyvin hankalaa.
Pakistanissa ei ole julkisia päiväkoteja ja yksityisiäkin on vain harvakseltaan. Kotiapulaiset ja appivanhemmat ovat olleet lastenhoidon perinteinen ratkaisu maassa, jossa aiemmin harva nainen kävi töissä.
Naisten työssäkäynti on kuitenkin hitaasti yleistynyt. Samalla yhä harvempi nainen päätyy asumaan samaan talouteen aviomiehensä vanhempien kanssa.
"Malli miehestä perheen elättäjänä on vieläkin hallitseva. Siksi yritykset ja järjestöt eivät näe tarvetta tarjota päivähoitoa", sanoo Nida Kirmani, sosiologian apulaisprofessori LUMS-yliopistosta Lahoresta.
"Oletus on, että nainen jää kotiin lasten saamisen jälkeen, tai jos hän on työelämässä, hänellä on varaa maksaa kotiavusta."
Päiväkotien puute sai Sidra Asifin perustamaan Tiny Totsin neljä vuotta sitten.
"Huomasin, että nykyään usein molemmat vanhemmat käyvät töissä. Aikaisemmin tämä ei ollut kovin yleistä Pakistanissa."
Nyt päiväkodissa on 40 lasta, kolmekuisista kolmevuotiaisiin. Pakistanissa lapset aloittavat esikoulun jo kolmevuotiaana ja koulun kuusivuotiaana. Asifin päiväkodissa toimii myös esikoulu sekä 6-7-vuotiaille koululaisille suunnattu iltapäiväkerho.
Asifin oma tytär on vielä pikkulapsi. Päiväkoti toimii kotitalon alakerroksessa, joten tyttären hoito sujuu töiden sivussa.
Pakistanissa morsiamet muuttavat perinteisesti sulhasen perheen luo ja appivanhemmat osallistuvat samalla lastenhoitoon. Isovanhemmista ei kuitenkaan aina ole lapsenvahdiksi korkean iän tai terveydentilan vuoksi.
On myös yhä yleisempää, että pariskunnat päätyvät asumaan keskenään - usein naisen toiveesta, vaikka tästä ei olekaan tarkkaa tutkimustietoa.
"Ydinperhe yleistyy samaa tahtia urbanisaation kanssa, ja Pakistan urbanisoituu vauhdilla, joten ehkä tästä syystä näemme ydinperheen suosion kasvavan suurperheeseen verrattuna", Kirmani pohtii.
Khalid ja hänen aviomiehensä ovat täydellinen esimerkki urbaanista ja modernista Pakistanista: he ovat muuttaneet töiden perässä kauas molempien vanhemmista, ja kumpikin osallistuu perheen elättämiseen.
Silti perinteiset arvot jylläävät Pakistanissa.
Asifin mukaan joidenkin päiväkodissa käyvien lasten isovanhemmat eivät ole tyytyväisiä siihen, että heidän miniänsä ei ole kotona, ja he sekaantuvat lastenhoitoon joskus hieman liikaakin.
Khalidin appivanhemmat eivät kuitenkaan vastusta lasten viemistä päiväkotiin.
"Heidän mielestään se on turvallinen vaihtoehto."
Khalidin perhe ei ole koskaan pitänyt hänen uraansa ongelmana.
Khalidin mukaan valtio työnantajana rohkaisee naisia jatkamaan työntekoa naimisiinmenon jälkeen. Ministeriöissä ei kuitenkaan ole kunnollisia päivähoitopaikkoja.
"Ministeriöissä ollaan ongelmasta orastavan tietoisia. Jos on enemmän työssä käyviä äitejä, pitää myös olla päiväkoteja. Mutta niitä ei ylläpidetä kunnolla: ei ole kalusteita eikä opettajia. On vain yksi lastenhoitaja yhdessä huoneessa", Khalid sanoo.
"Me maksamme päivähoidosta todella paljon."
Tiny Totsin kuukausimaksu on lasta kohden 18 000 rupiaa eli noin 113 euroa. Se on valtava summa maassa, jossa keskimääräiset vuositulot olivat viime vuonna vain 1 440 euroa.
Kotiapulainen on yksityisiä päiväkoteja huomattavasti halvempi ratkaisu ongelmaan mutta ei ehkä kaikkien mielestä se paras.
"Aiemmin oli tavallista, että äideillä oli kotiapulaisia, mutta tähän ei oltu kovin tyytyväisiä, sillä kotiapulaiset eivät ole kovin luotettavia. Kodeissa ei ole valvontakameroita, ja niissä tapahtuu paljon onnettomuuksia", Asif sanoo.
Toisin kuin päiväkotien opettajat, köyhistä oloista tulevat kotiapulaiset ovat yleensä kouluttamattomia. Heihin liitetään Pakistanissa paljon kielteisiä stereotypioita. Vanhempia saattaa arveluttaa jättää lapsensa kotiin heidän kanssaan.
"Emme voi valvoa kotiapulaisia", Khalid sanoo.
"Apulainen ei voi innostaa lapsia eri aktiviteetteihin. Hän ei voi kertoa heille käytöstavoista tai opettaa heille etikettiä. Mutta päiväkodissa lapset saavat eri vaikutteita ja ovat vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa. He oppivat, miten muiden lasten kanssa käyttäydytään."
Useimmiten naispuoliset kotiapulaiset ovat itsekin hankalassa tilanteessa lastensa kanssa. Monet heistä tekevät jopa 14-tuntisia päiviä rikkaampien kodeissa alle virallisen minimipalkan, joka on 15 000 rupiaa eli noin 95 euroa kuukaudessa. Heidän on siis luotettava perheenjäseniinsä täysin, ja jotkut joutuvat tuomaan lapsensa mukaan töihin.
Toinen haavoittuvainen ryhmä ovat yksinhuoltajaäidit. Avioerot ovat yleistyneet Pakistanissa, eikä eronneilla naisilla ole aina asiaa takaisin vanhempiensa huomaan.
"Olen hyvin surullinen yksinhuoltajien puolesta, sillä heillä on todella rankkaa lasten kanssa", Asif sanoo.
Tästä syystä hän suhtautuu yksinhuoltajiin joustavammin ja saattaa antaa ateriat ilmaiseksi tai pitää lapsia päiväkodissa normaalien tuntien ulkopuolella.
Kaikki päiväkotilasten äidit eivät kuitenkaan edes käy töissä. Asifin mukaan monet vanhemmat tuovat lapsensa päiväkotiin vain siksi, että nämä oppisivat toimimaan yhteisön jäseninä jo varhain. Näin on varsinkin yhden lapsen perheissä.
Ryhmätekemistä päiväkodissa riittääkin: on muun muassa taekwondoa, uintia ja huvipuistovierailuja. Tänään Taimur painaa päähänsä rukoushatun ja lukee Koraania islaminopettajan johdolla. Myöhemmin katsotaan piirrettyjä.
Puoli kuudelta illalla monet lapsista on jo noudettu kotiin. Viimein äiti Zafra Khalid saapuu hengästyneen oloisena paikalle. Hän on viettänyt koko päivän kiireisenä toimistolla.
Taimur ja Zainab kapuavat takapenkille, ja autonkuljettaja ajaa heidät kotiin. He kiipeävät portaat kolmanteen kerrokseen.
Khalid istahtaa hetkeksi alas lasten pestessä kätensä. Khalidin mies ei ole vielä tullut kotiin.
Päivä ei ole vielä ohi. Edessä on ostosreissu viikonloppuna järjestettäviä sukulaisen häitä varten. Ne ovat kaukana Punjabin maaseudulla. Khalidin appivanhemmat pääsevät pitkästä aikaa näkemään lapsenlapsiaan.