Islamabad / Rawalpindi
Kesäkuun aurinko porotti kuumana pakistanilaisessa kylässä vuonna 2009, kun neljän marjoja poimimaan tulleen naisen välille syttyi riita juomakupista.
Naiset vaihtoivat kiivaita sanoja, ja pian kolme heistä alkoi syyttää kristittyä Asia Bibiä jumalanpilkasta. Harmittomana alkanut kyläläisten riita johti Bibin vangitsemiseen, kansainväliseen mediamyrskyyn ja lopulta kuolemantuomioon. Vasta kahdeksan vuoden vankilassa virumisen jälkeen Bibi vihdoin vapautettiin syytteistä 31. lokakuuta.
Pakistanin kiistanalaisia jumalanpilkkalakeja on arvosteltu siitä, että valtaväestö voi helposti käyttää niitä maan uskonnollisia vähemmistöjä vastaan. Kristityt, joita on Pakistanissa noin 1,6 prosenttia väestöstä, ovat yksi haavoittuvaisimmista yhteisöistä maassa, ja he ovat toistuvasti joutuneet lakien uhreiksi.
Aihe on todella arkaluontoinen, ja rikoksesta voidaan tuomita kuolemaan, vaikka yhtäkään tuomiota ei ole vielä pantu käytäntöön. Laki on ympäripyöreä. Jopa islamilaiset uskonoppineet ovat kritisoineet sitä Pakistanissa.
Vaikka Asia Bibin vapauttamista pidettiin merkittävänä askeleena Pakistanissa, pienet mutta vaaralliset fundamentalistiryhmät aloittivat heti mielenosoitukset Tehreek-e-Labbaik Pakistan -puolueen (TLP) Khadim Rizvin johdolla, vaativat tuomareille kuolemaa ja syöksivät maan muutamaksi päiväksi kaaokseen marraskuun alussa.
Pääministeri Imran Khan piti televisiossa puheen, jossa hän tuomitsi mellakat jyrkästi. Hallitus joutui kuitenkin nopeasti taipumaan mielenosoitusten edessä ja allekirjoittamaan TLP:n kanssa sopimuksen, jossa se suostui muun muassa aloittamaan toimet Bibin määräämiseksi maastapoistumiskieltoon. Rizvi pidätettiin 26. marraskuuta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Bibin lakimies lähti nopeasti maanpakoon, mutta hän itse piileskelee vielä perheineen Pakistanissa, jossa häntä odottaa lähes varma kuolema - fundamentalistit ovat nimittäin uhanneet ottaa oikeuden omaan käteensä ja surmata hänet.
Näin on käynyt Pakistanissa useaan otteeseen - esimerkiksi vuonna 2011 kristitylle ministerille Shahbaz Bhattille, joka olisi halunnut uudistaa jumalanpilkkalakia.
Bhattin kanssa työskennellyt Basharat Khokher, entinen poliisi ja nykyinen kristitty aktivisti, tietää myös omakohtaisesti jumalanpilkkasyytösten seuraukset.
Hän istuu harmaassa puvuntakissa kotonaan keskiluokkaisessa kristittyjen ja muslimien asuttamassa naapurustossa Rawalpindissä ja kertaa tapahtumia yli kymmenen vuoden takaa.
"Kärsin neljä vuotta vankilassa", hän sanoo.
"Olin rakentamassa kirkkoa Islamabadissa. Fundamentalistit käskivät minun lopettaa ja lähettivät Jumalaa pilkkaavan tekstiviestin [puhelimestani] eräälle uskonoppineelle."
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Khokher vangittiin nopeasti. "[Vanginvartijat] tiesivät, että olin syytön. Silti he kahlitsivat ja hakkasivat minua moneen kertaan."
Vuonna 2009 hänet vapautettiin. "Tilanteeni on vieläkin hyvin vaarallinen. En voi liikkua vapaasti. Fundamentalistit tietävät, että olen se jumalanpilkkaaja", hän sanoo.
Nyt Khokher on joutunut rajoittamaan liikkeitään entisestään Asia Bibin tapauksen vuoksi.
"Eri uskonoppineet yllyttivät ihmisiä hyökkäämään kristittyjä, kirkkoja ja meidän omaisuuttamme vastaan", hän sanoo.
Khokherin mielestä turvallisuusjoukot kuitenkin saivat pidettyä tilanteen tällä kertaa hyvin hallinnassa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Kirkkoihin on hyökätty Pakistanissa useaan otteeseen - viimeksi Quettan kaupungissa joulukuussa 2017. Tuhoisin terroristi-isku oli vuonna 2013 Peshawarissa, jossa kuoli 127 ja haavoittui yli 250 kristittyä.
Eniten Pakistanin kristityt pelkäävät kuitenkin spontaaneja lynkkauksia ja täsmämurhia, joihin turvallisuusjoukoilla ei ole aina mahdollisuutta reagoida heti. Joskus poliisit saattavat olla lynkkaajien puolella.
Uhreina on myös ollut muslimeita. Vuonna 2017 jumalanpilkasta syytettiin 23-vuotiasta opiskelijaa Mashal Khania, ja joukko muita opiskelijoita tappoi hänet kampuksella Mardanin kaupungissa. Paikalla oli poliiseja, jotka eivät puuttuneet lynkkaukseen mitenkään. Tapaus tuomittiin Pakistanissa laajalti.
Asia Bibin tapaukseen kantaa ottanut ja jumalanpilkkalakia arvostellut Punjabin kuvernööri Salman Taseer taas ammuttiin kuoliaaksi keskellä päivää Islamabadissa vuonna 2011. Ampuja oli Taseerin oma henkivartija Mumtaz Qadri.
Qadri tuomittiin myöhemmin kuolemaan ja hirtettiin vuonna 2016, mutta hautajaisista tuli fundamentalistien spektaakkeli ja Qadrista heille sankari ja marttyyri.
Vain noin kilometrin päässä Taseerin murhapaikasta Islamabadissa on kristittyjen asuinalue, joka eroaa suuresti ympäröivistä luksustaloista ja siisteistä kaduista. Täällä asuvat slummimaisissa olosuhteissa kaupungin rikkaiden kristityt palvelijat.
Pastori Munawar Inayat on työskennellyt alueella pienessä kirkossa vuodesta 2003. Hän muistaa, miten 15 vuotta sitten joukko fundamentalisteja tuli yhteisön porteille ja uhkasi polttaa alueen talot.
Nyt protestien vuoksi pelko on taas levinnyt yhteisössä.
"Olemme peloissamme aina kun jotain tällaista tapahtuu", Inayat sanoo.
Hän kuitenkin haluaa uskoa tilanteen nyt muuttuvan paremmaksi kristityille, sillä hänen mielestään hallitus on selkeästi osoittanut haluavansa turvata heidän yhteisönsä.
"Joka sunnuntai turvallisuusjoukot käyvät kirkossamme juttelemassa tilanteesta", hän jatkaa.
Nytkin alueen porteilla partioi muutama poliisi.
"Mutta jos [Asia Bibi] tapetaan, se tarkoittaa ongelmia kristityille", Inayat lisää.
Alueen asukkaista vain harvat suostuvat puhumaan, eikä Asia Bibin tapauksesta irtoa paljon kommentteja. Pelko on helposti aistittavissa.
Shehnaz, yhteisössä työskentelevä naisten terveydenhoitaja, uskaltautuu kuitenkin puhumaan sillä ehdolla, ettei hänen koko nimeään käytetä.
"Asia Bibin tapaus vaikuttaa meistä epäaidolta. Miksi meidän tarvitsisi sanoa mitään [islamista]? Ihan sama, mitä tapahtuu, meitä syytetään aina uskonnon loukkaamisesta", hän sanoo.
"Siksi emme uskalla sanoa mitään muiden edessä. Yhteisömme elää pelossa."
Kauempana kirkosta Pyara Masih, 75, istuu pienellä aukiolla nuorten pelatessa biljardia vieressä.
"On todella hyvä, että [Bibi] vihdoin vapautettiin. Jumalanpilkkalaki on meitä vastaan", hän sanoo.
Masih'lta on amputoitu jalka diabeteksen takia. Ennen tätä hän työskenteli kaupungille vuosia viemärinpuhdistajana, niin kuin moni muukin yhteisössä.
Kymmenen vuotta sitten hänen poikansa kuoli pommi-iskussa Tanskan lähetystöllä, jossa tämä työskenteli vartijana. Masih'lla on vielä kuusi lasta jäljellä.
"Silmistäni on melkein mennyt näkö. Lapseni eivät pidä minusta huolta", hän kertoo ja purskahtaa itkuun.
Suurin osa Pakistanin kristityistä elää huonoissa oloissa. Koulutustaso on alhainen, eivätkä monet pääse ponnistamaan köyhyydestä.
"Jotkut meidän nuoristamme ovat melko koulutettuja, mutta heille ei anneta töitä", pastori Inayatin vaimo Kiran sanoo. "Ehkä uskontomme takia."
Myös rikkaammat kristityt kokevat syrjintää. Rawalpindin puolella Khokher ja hänen sihteerinsä, keskiluokkaisessa perheessä syntynyt Kamran Arif, kävelevät naapurustonsa kirkkoa kohti. Piikkilangoin aidatun kirkon sisällä on meneillään rukoushetki, ja seurakuntalaiset laulavat virsiä.
Arif kertoo, että ihmiset ovat tottuneet pitämään kristittyjä sopivina vain viemäreiden puhdistajiksi ja kohtelevat heitä sen mukaisesti. Suurin osa Pakistanin ja Intian kristityistä oli nimittäin alun perin kastittomia hinduja, minkä vuoksi heitä pidetään vieläkin "koskemattomina".
"Sain työpaikan autokaupan johtajana. Mutta kun vartija sai tietää, että olen kristitty, hänestä tuli yhtäkkiä vastahakoinen avaamaan porttia minulle", Arif sanoo.
"Kun pääsemme hyvään asemaan, ihmiset aina yrittävät manipuloida. He tykkäävät halventaa meitä."
Khokher taas kertoo, että hänet pakotettiin eläkkeelle poliisin työstään fundamentalistien painostuksen vuoksi. "Syy oli se, että olin [heidän mielestään] jumalanpilkkaaja."
"Heidän täytyisi lukea Koraania urdunkielellä. Kun he ymmärtävät, mitä siinä sanotaan, sitten heistä voi tulla suvaitsevaisia", Khokher sanoo.
Rawalpindissä ilta alkaa pimentyä, ja Khokher ja Arif alkavat kiirehtiä kotiinsa. Kirkon ulkopuolella istuvan vartijan vuoro päättyy pian, eikä kukaan halua jäädä alueelle hänen mentyään. Fundamentalistit ovat taas tänään uhkailleet Asia Bibin henkeä puheissaan.
"Olemme helppoja maalitauluja", Arif sanoo ja nostaa kaulukset korkeammalle peittääkseen kasvonsa kävellessään ripeästi autolleen.